Sumuista

Mystisen näköistä täällä. Autot ilmestyvät tyhjästä ja katoavat tyhjyyteen. Edinburgh on omassa elementissään tällä säällä, harmaat kivitalot ja sumu saavat kaupungin vaikuttamaan todella ajattomalta.

Nämä supersuloisen kissan kuvat unohtui laittaa toissapäivänä, hän usein istuskelee tuossa reunuksella mantsan rakennuksen lähistöllä ja iltapäivällä otti aurinkoa mantsan laitoksen ovien edessä.

tämä näyttää vääristyneeltä?

Tänään saapuu kaksi vietnamilaista sohvasurffaria Birminghamista pariksi yöksi, ja oikeastaan se on todella hyvä, koska silloin tekee mieli siivota. Putsasin huoneeni, keittiön ja vessan taas 'siivouspäissäni', laitoin heille lakanat ja pyyhkeet valmiiksi yms. Kämppiskin tuumasi, että saapuvat kuin hotelliin. En ole asiaa tuolta kantilta ajatellut, yritän olla yhtä vieraanvarainen kuin mitä toivoisin muidenkin olevan minua kohtaan.

Tällä viikolla olen pohtinut useammankin ystäväni kanssa, mihin he tuntevat kuuluvansa. Kaikilla tuntuu olevan sama ongelma, ei olla enää pelkästään tiettyä kansalaisuutta. Tietenkin olen auttamattomasti suomalainen vaikka jo vuosia tunsin oloni vieraaksi Suomessa, mutta en ole enää täysin. Ei sillä, että olisin brittikään. Tai mikään muukaan. Olenko maailman kansalainen? Ainakin minulla on taipumus ja halu kuulua johonkin. Haluaisin kuulua täysin johonkin, enkä aina vain etsiä jotain mihin kuulua. Ehkä kuulun tälle kaupungille, ehkä se hyväksyy jokaisen asukkaansa osaksi omaa sieluaan. Välillä irrallisuus on ihan mukavaakin.

vanha