kuvia ja semmosia

Kiireistä on ollut ja tulee olemaan vielä keskiviikkoon asti (siksi kuvapostaus), jolloin melkein kaikki hommat tälle syksylle onkin sitten tehty! Porukatkin pyörähti täällä muutaman päivän ja ehdittiin kuitenkin tehdä juttuja yhdessä, linnassakin tuli lopulta käytyä ja onhan se aika siisti! Tässäpä kuvia viimeisen viikon ajalta:

"They'll either want to kill you, kiss you, or be you."

No niin, nyt tulee se 'asiapostaus', kun aihekin löytyi. Tiedättekö, kuinka sitä luulee (tai ainakin toivoo) ihmisten kypsyvän vanhetessaan. Varsinkin täällä, kun koulu on olevinaan niin hyvä ja ihmiset vaikuttaa tosi älykkäiltä, sitä ihan tosissaan kuvittelee päässeensä eroon kaikesta epämääräisestä paskanpuhumisesta ja muista ala-asteella harrastetuista tosi lapsellisista hommeleista. NO VAN EI. Olen tottunut siihen, että ihmisillä on minusta mielipide, joka yleensä perustuu ihan vain jo yleiseen habitukseeni, ja minua ei kiinnosta jos joku ei sen takia halua edes tutustua minuun, saatika ehkä muuttaa mielipidettään (jokainen minuun tutustunut muuttaa mielipidettään minusta). Se on minulle myös hyvä mittari, jolla erotan tutustumisen arvoiset (ennakkoluulottomat) ihmiset muista. Jos minua kiinnostaisi muiden mielipide, en näyttäisi tältä. Ja minulle saa sanoa suoraan mitä mieltä on minusta, minä en siitä suutu vaan sanon takaisin että selvä, sinulla on oikeus olla tuota mieltä, ja sinulla on varmasti omat syysi sille. Mutta siitä minä en tykkää, että joku istuu heittämässä läppää minun kanssani kuin ei mitään, ja sitten käytännössä samaan aikaan alkaa muista lähteistä kuulua että sitä ollaan menty huutelemaan aika ilkeitä asioita, ihan vain omaa kateuttaan ja katkeruuttaan.

JA VOI HELVETTI MINKÄLAISISTA SYISTÄ IHMISET JAKSAAKAAN JAUHAA PASKAA. 

Miksi minun asiani ovat äkkiä yhteisiä asioita, miksi kaikki kuvittelevat että heillä on oikeus jollain tavalla puuttua täysi-ikäisten, itsenäisten ihmisten toimintaan ja varsinkin osoitella että hei ei kannattaisi tehdä noin, varsinkaan jos kyseiset henkilöt eivät ole minua edes koskaan tavanneet. Jokaisella on jälleen toki oikeus sanoa oma mielipiteensä, mutta mikä siinä on ettei sitä sitten kyetä sanomaan kasvotusten. Kasvattakaa kivekset ja tulkaa keskustelemaan. Kaksinaamaisuus on eräs maailman säälittävimmistä asioista, todella selkärangatonta toimintaa. Muistin myös, miksi tiiviit porukat voivat olla niin perseestä. Jokainen juttu leviää TODELLA nopeasti, ja sen tietävät kaikki, mutta kukaan ei uskalla sanoa ääneen. No, en siis minäkään. Virallisestihan minä en tiedä mistään mitään ja aion olla kuin en tietäisi mitään niin kauan kunnes jollain on lopulta munaa tulla kysymään face-to-face. Itse asiassa tutustumisen ja luottamisen arvoiset ihmiset ovat niitä, jotka tulevat itse kysymään että mistä helvetistä tässä on oikein kyse tai sanomaan että hei tiesitkö että tällaista juttua on liikenteessä. Joku tosin voisi siinä samalla kertoa minullekin.

Freefall

Tänään Youtube näytti suorana lähetyksenä kun Felix Baumgartner hyppäsi 39 kilometrin korkeudesta ja rikkoi ensimmäisenä ihmisenä äänivallin vapaapudotuksessa. Kuumailmapallon nousu ylös kesti 2,5h ja vapaapudotus kesti 5 minuuttia. Rautaiset hermot kaverilla ja onneksi kaikki meni putkeen! Inspiroiduin tästä kovasti vaikka en extremejuttujen suuri fani olekaan, hienoa miten ihmiset yhä koettelevat rajojaan. Felixin kotisivulta: 'the only thing standing between you and your goal is the bullshit story you keep telling yourself as to why you can't achieve it.'

Niin ja sivuhuomautuksena: viikonloppu oli mahtava, oli mm. tupareita, tanssimista ja pitkälle aamuyöhön asti kestäneitä syvällisiä keskusteluita. Esseetäkin olen tänään (vähän) saanut aloitettua. Sunnuntain kaavaksi on näköjään vakiintunut etten liiku minnekään, joten pitää taas lähteä pienelle iltalenkille.

Sadetta

Löysin tänään Finkin live-albumin, ja varsinkin tämän kappaleen liveveto on iskenyt todella lujaa. Tänään on satanut jo kohta kellon ympäri, kaikki on läpimärkää, nurmikot lainehtivat, kaduilla virtaa vesi. Tykkään sateesta tietyllä tavalla. Sateen ropina on todella rauhoittavaa. Edinburgh on myös niitä kaupunkeja joihin sade sopii, kaikessa harmaudessaan se muuttuu todella tunnelmalliseksi kietoutuessaan kevyeen sateen nostattamaan sumuun. On todella mukava tulla ulkoa pimeästä sisälle lämpimään kotiin, upota sohvaan ja juoda teetä (ja kuunnella tätä) samalla kun katsoo miten linna seisoo valaistuna vesisateessa kallionkielekkeellä ja ikkunat huurtuvat lämmöstä. Aamuisin alkaa olla jo melko kylmä, hengitys huuruaa kouluun lähtiessä ja talven tulo tuntuu jo selkeästi. Tämä viikko on mennyt ennätysnopeasti, opiskelumotivaatio ja -tekniikka on löytynyt (opiskelin tänään yli 6h), koulustressi on mennyttä, lopultakin tuntuu olevan aikaa kaikkeen, kun aluksi ei tuntunut olevan aikaa mihinkään. Ennen kaikkea on tunne, että kaikki on hallinnassa. Siispä jatkan sohvaan sulautumista ja annan musiikin viedä mennessään jonnekin kaipauksen tuolle puolen.

Yökuvailua

Seuraavat kuvat ovat viime perjantailta, jolloin inspiroiduin yksin olemisesta ja kaupungin öisestä kuvailemisesta mietteisiini syventyneenä. Princes Street Gardens yöllä on ehdoton lempipaikkani. Mitä siitä, että yöllä sinne päästäkseen pitää ylittää pari aitaa, siellä on rauhallinen ja turvallinen tunnelma, tuntuu kuin olisi kaiken ulkopuolella ja katsoisi kaikkea etäältä, ollen vain tarkkailija. Sieltä on hyvä jatkaa uuden ja vanhan kaupungin läpi takaisin kotiin. Edinburgh on kaunis kaupunki. Itse asiassa Edinburgh sai tänä vuonna 'Europe's Leading Destination' tittelin, voittaen kaikki muut suositut kaupunkikohteet (linkki tässä. ) Tosi outoa asua paikassa, mitä ihmiset ihan oikeasti haluavat tulla katsomaan.

ruokaa

Niin paljon niin ihanaa ruokaa.. Eilen päätin viettää ihan kokonaisen vapaapäivän omistamatta ajatustakaan opiskelulle ja onnistuin rentoutumaan todella hyvin. Meille tuli kavereita käymään ja eräs puolalainen tyttö valmisti meille sushia, jota syötiin lohen ja todella hyvin maustetun riisin kera valkoviinin kanssa.

Ja oli muuten hyvää! Sen jälkeen suuntasin kotibileisiin, joissa ideana oli ollut että kaikki tekisivät ruokaa ja toisivat sen sitten sinne (hyi minua kun en vienyt mitään). Paikka oli täynnä uskomattoman hyvää safkaa, jota ei tosin ensimmäiseen pariin tuntiin pystynyt syömään kaiken mättämäni sushin takia. Kaikkeahan pitää kokeilla jos tarjotaan, joten söin urheasti itseni melkoisen täyteen. Tänään puolestaan ei ole tehnyt mieli syödä oikeastaan mitään koko päivänä. Päivä lipui ohitse naurettavaa vauhtia, tuntui etten ehtinyt tekemään mitään mielekästä. Ja nyt olenkin menossa jo nukkumaan ja oikeasti väsyttää. Toinen Martinkin sanoi äsken samaa kuin minäkin: onneksi taas alkaa kouluviikko niin ehtii nukkumaan.

Kanaa ja kuubaa

Tuli spontaani tunnelmailta toissapäivänä, kun Martin kokkasi tosi hyvää kanaa (pakko oli pieni pala maistaa kun tarjottiin), hörpiskeli samalla punaviiniä ja kuunneltiin kuubalaista musiikkia. Kaikilla alkaa olla pientä stressiä välillä, joten oli kyllä sopivan rentouttavaa vaan istuskella ja hengailla kämppisten kesken.

Tässä meidän keittiö muuten.

Jänniä juttuja

se on perhonen

korealaista nuudelihommelia (tulisten ruokien TOP3:een helposti)

kaikkea muuta korealaista härpäkettä (pussit on teetä)

'Asian magic' sanoi Martin kun näki korealaisen 'lämpölaastarin' joka ei toiminut ollenkaan sillä periaatteella kuin Martinin mielestä sen olisi kuulunut toimia. :'D ja pysytään aasialaisissa: mantsan tutor näyttää Daniel Radcliffelta mutta on aasialainen. Aika hulvatonta. Tutorial tosin oli yliopistourani paras, käytiin korkealentoisia keskusteluja akateemisen maailman filosofiasta ja siitä voiko historiaa kirjoittaa tekemättä oletuksia siitä, mitä ennen on mahdollisesti ajateltu. Olen nyt joka viikko opiskellut muutaman tunnin suomalaisen luokkakaverin kanssa ja ollaan saatu tosi paljon aikaan kun luetaan tekstejä läpi tutorialeja varten, keskustellaan kysymyksistä ja pohditaan yhdessä jos ei älytä jotain. Lopultakin on koulussa sellainen olo, että oikeasti osaakin jotain. Tajusinkin tänään, että luen joka viikko ainakin 200 sivua artikkeleita eri aineisiin. Joku muu Briteissä opiskeleva varmaan nyt kauhistelee etten opiskele juuri yhtään, ja myönnän että rutiinin löytämisen kanssa on vielä ongelmia........ olisi mukava saada tuplattua lukutahti parin viikon sisään, esseisiin lukukin kun pitäisi aloittaa tänä viikonloppuna ihan toden teolla. Sitten kun kaikkea muutakin tekemistä olisi! Ja periaatteessa priorisoin sosiaaliset jutut koulujuttujen edelle, hupsista. Nyt pitää lähteä, lupasin viedä muutama viikko sitten tänne muuttaneen kaverin Princes Street Gardeniin pimeällä ja ehkä näyttää uudesta kaupungista jonkun hänelle ennestään tuntemattoman kivan pubin. Huomenna on viikon ainoa päivä, kun ei tarvitse herätä yhdeksäksi kouluun, JEE!

малинка 2

Siinä ne vadelmaiset mussukat nyt on! : D en kyllä enää koskaan voi asua yksin, kämppisten kanssa on niiiiin hauskaa! Martin käski herättää itsensä aamulla samalla kun itse nousin varttia vaille kahdeksan, hän heräsi todella helposti mutta nukahti ilmeisesti heti uudestaan, ja myöhemmin herätyskello huusi minuutin kerrallaan viiden minuutin välein ilman mitään vastakaikua, ja ennen luennolle lähtöä herätin Martinin vielä toisen kerran samalla kun suljin hänen herätyskellonsa, mutta loppujen lopuksi hän nousi vasta yhdentoista jälkeen. Alkaa tuntua siltä, että kohta voisi olla aika taas kantaaottavalle jättipostaukselle, mutta tähän postaukseen en sitä mitenkään voi yhdistää. :'D