Mielikuvia

Olin ennen hyvä kirjoittamaan, tein paljon runoutta ja lyriikoita, sain kiitettäviä aineista. Sitten se jäi, tavallaan kadotin inspiraationi. Nykyään kirjoitan luovia juttuja hyvin harvoin, mutta olen kuulemma edelleen hyvä kuvailemaan asioita, leikittelemään mielikuvilla. Haluan kokeilla sitä nyt.

Kuunnelkaa tätä kappaletta. Yhtyeen nimi on Carbon Based Lifeforms. Miettikää nimeä, sillä on todella syvällinen merkitys. Kaikki me olemme hiiltä, se on ainoa tunnettu elämänmuoto. Jo se saa miettimään jotain suurta. Levyn kannessa on radioteleskooppeja auringonlaskun tai -nousun jälkeen, kuva on kaunis ja siinä on miellyttävät värit. Jostain syystä minun mieleeni tulee auringonnousu, leikitään sillä. Tarjoan kaksi mielikuvaa. Lukiessasi tätä kuulet jo taustalla etäistä hälinää. Mitä se tuo sinulle mieleen? Oletko pilvenpiirtäjän katolla seesteisenä aamuna seuraamassa auringonnousua ja kaupungin heräämistä, katsot alaspäin ja näet ihmisiä kiirehtimässä kuka minnekin, takseja matkalla hakemaan kiireisiä ihmisiä. Lämmin tuulenpuuska liikuttaa hiuksiasi ja tuo nenääsi lukemattoman määrän erilaisia tuoksuja: raikkaan meren, vastapaahdetun kahvin, pakokaasujen ja hajuvesien. Tunnet olevasi yksin tässä valtavassa kaupungissa, kaikki tuntuu epätodellisen pysähtyneeltä, auringon ensimmäiset säteet heijastuvat lasisista seinistä. Viivy tämän mielikuvan kanssa, rakenna sitä mielessäsi. Katsele ympärillesi, näet korkeita rakennuksia, maailman joka on lähes liian kaukainen ollakseen oikeasti olemassa. Rakennusten takaa näet meren, siellä rahtilaivat kuljettavat kontteja merten taakse, poistuvat aamun ensimmäisinä tunteita pitkille matkoilleen, tai saapuvat maailman toiselta puolen tuoden mukanaan hyödykkeitä ehkäpä Kiinasta tai Intiasta. Anna ajatustesi vaeltaa, kuvittele millaista on seilata meriä kuukausi toisensa perään, alla kilometrien syvyinen meri, josta emme tiedä paljoakaan. Jossain kaukana on määränpää.

Kuva Panoramiosta

Vai oletko aavikolla, istut kangasteltan seinää vasten ja edessäsi aukeaa hiekkadyynejä silmänkantamattomiin. Eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivas on sinulle täysin vieras, kuin seisoisit toisella planeetalla. Voit yhä nähdä väistyvän yön viimeiset tähdet jotka hitaasti sammuvat pois auringon punaisten ensisäteiden värjätessä taivaan ja dyynit punaiseksi. Hiekkaan on tiivistynyt kosteutta, tunnet kosteuden tuulessa joka nostattaa kevyttä hiekkaa pyörteilemään ilmassa. Ympärilläsi näet karavaanin heräävän, keittotulia sytytetään, kuuma ja eksoottinen tee höyryää sylissäsi. Pian on aika vaeltaa läpi polttavan aavikon, istahtaa iltapäivällä keitaalla kasvavien puiden varjoon. Illalla ilma viilenee, asetutte yöksi, pystytätte teltat ja istutte tulien äärellä polttaen vesipiippua ja seurustellen. Ympärillä avautuu valtava aavikko, ja voit tuntea miten kauaksi olet tullut päästäksesi tähän. Se hetki on ajaton, aavikko on katsellut samanlaisia karavaaneja jo satojen vuosien ajan. Ei ole mennyttä eikä tulevaa, taaksesi katsoessa aavikko on jo peittänyt jälkesi, edessä yksikään suunta ei vaikuta toista paremmalta. Myös aavikko on liikkeessä. Ensi silmäyksellä mikään ei muutu, mutta jos sinulla on aikaa katsoa ja nähdä, huomaat että itse asiassa aavikko on jatkuvassa liikkeessä, kuten se on ollut jo vuosituhansia. Ylhäällä näet jälleen vieraiden tähtien syttyvän, ja nuotion heittämän valokeilan ulkopuolella alkaa äärettömyys, aivan kuin leirituli olisi kaikki mitä on. Pidä tämä ajatus. Miten rauhoittavaa onkaan tuntea olevansa todella pieni osa jotain todella suurta. Jatka kappaleen kuuntelua, pysähdy. Mikä on sinun visiosi?

kuva Allpostersista