Kunnioitus

Meillä on ilmoitustaulu keittiössä. Siihen kirjoitellaan milloin mitäkin. Eilen siinä luki 'Don't take this! It's shit!' ja se oli suunnattu ihmisille joita täällä ramppaa päivittäin asuntonäytöissä. Sitä ennen siinä luki 'This is how the world changes. Someone tells you something.' Mutta nyt siinä lukee 'Respect other's effort.', ja se oli kuulemma siinä minun takiani. Siivosin nimittäin koko keittiön _taas_, moppasin lattian ja hinkkasin paskaiset hellan levyt ja pöytään pinttyneet ruokien jämät. Ja meidän keittiössä se on aika iso homma. Ja turha, toinen kämppis tiputtelee nimittäin koko ajan hilloa ja pakastemarjoja yms. lattialle eikä siivoa niitä. Martin oli sitten kirjoittanut sen tekstin. En tiedä, vaikuttaako se mitään. En odota mitään vastapalvelusta tai mitään erityistä ylistystä. Joskus asioita on mukava tehdä yhteisen hyvän takia. Kaikki tietää, että puhdas keittiö on huomattavasti viihtyisämpi paikka. Jostain syystä oltiin kaikki hereillä puoli yhdeksältä lauantaiaamuna, ja se oli kaikista tosi outoa kun pamahdettiin keittiöön yhtä aikaa. Mutta myös tosi mukavaa, en taida olla koskaan nähnyt molempia kämppiksiä yhtä aikaa aamupalalla.

Mitä kunnioitus edes on? Sitä kun arvostat jotain, mitä toinen tekee, sanoo, tai mitä toinen ylipäätään on? Entä jos kunnioitus ei ole molemminpuolista? Olen huomannut, että kaupan kassat ei kovin usein moikkaa mulle takaisin vaikka itse yritän aina olla pirteänä morostamassa. Haluaisin tietää, mistä se johtuu, näytänkö vaan sitten siltä, että mua ei tarvitse kunnioittaa. Myönnän, että joskus on vaikea kunnioittaa kaikkia. Silloin tulee ajateltua ehkä vähän turhan pahasti muista ihmisistä, ja monesti taustalla on se, että toinen ei selvästikään kunnioita minua, joten miksi minäkään sitten kunnoittaisin toista. Tuosta tilanteesta tulee mieleen Gandhin sitaatti 'an eye for an eye makes the whole world blind'. Molemminpuolinen epäkunnioitus kun ei johda mihinkään, ja siksipä teen parhaani kunnioittakseni kaikkia ja kaikkea. Ajattelutapana se on kovin buddhalainen, eikä se tekisi pahaa kenellekään, ehkäpä monet yhteiskunnalliset ongelmatkin ratkeaisivat niin yksinkertaisesti. Olkoon se päivän motto. Ajatus, jota jokainen voi kantaa mukanaan mielellään koko seuraavan viikon, seuraavan vuoden, loppuelämän. Tai ainakin siihen asti, kun seuraava kyrpänaama pamahtaa vastaan.