Sekalaista

Niin, sekalaista kuuluu. Viikko meni niin äkkiä, että ihan hirvitti. Opiskelijaelämä maistuu aina vaan paremmin, oon alkanu tykkäämään jopa tutorialeista, vaikka yleensä yli neljän hengen ryhmässä muutunkin enemmänkin tarkkailijaksi kuin aktiiviseksi osallistujaksi. Tosin käyn myös vapaaehtoisessa keskusteluryhmässä kerran viikossa, missä voi parantaa aktiivisuuttaan. Itsellä se ongelma on ehkä eniten siinä, että oma englanti kuulostaa niin tönköltä natiiveihin verrattuna. Ja kun itsestä löytyy pieni perfektionisti sillä saralla ainakin, niin puhuminen ei tule ihan luonnostaan. Tosin sen verran on kahdessa kuukaudessa tapahtunut jo, että nyt meinaa joskus vahingossa alkaa puhumaan suomea, kun englanti alkaa tuntua yhtä luonnolliselta!

Nää on meidän naapureita, asustelee tommosissa ökylinnoissa paskiaiset! :)))

Toinen seikka minkä oon huomannu on, että tää syksy on täällä todella pitkä. Tuntuu, että on jämähtänyt Suomen syyskuulle ihan totaalisesti. Ensi viikollakin mennään taas jo lähemmäs kahtakymppiä, ja on kuitenkin marraskuu. Ei todellakaan mitään valittamista, hassua vaan miten aamuisin on jo pimeää melkein kahdeksaan asti ja silti on niin alkusyksyinen olo, varsinkin kun aurinkokin paistoi pari viime päivää. Sitkeästi laitan joka aamu liikaa vaatetta ja kadun sitä jo viiden minuutin kävelyn jälkeen. Meiltä kun on melkein pelkkää ylämäkeä  vanhaan kaupunkiin. Mukavaa btw kun lopultakin on muotia semmoset vaatteet mitä tykkään käyttää. Ehkä saan niistäki joskus kuvia aikaiseksi.

Loistavaa Banksyn graffititaidetta

Koulussa on oppinu aika paljon ahdistavia asioita lisää maailman tilasta, tässä loistava video:

Ärsyttää, kun minulta on kysytty, että miksi oot kasvissyöjä kun kerran voisit syödä lihaakin?!? Voisin varmaan, mutta se alkaa olla jo todellakin periaatekysymys, lihan syömisestä tulee jo todella huono omatunto. Mantsan tutorialia varten piti jäljittää jotain tuotetta ja sen alkuperää, seurasin KFC:n kanaa, joka onkin eräs epäeettisimmistä vaihtoehdoista. Yhdysvalloissa teurastetaan miljoona kanaa joka tunti pelkästään KFC:n lihoiksi, ja jos haluaa nähdä videota kanoista, jotka ei pysty kävelemään erilaisten jalostuksen aiheuttamien mutaatioiden, tai kasvuhormonin aiheuttaman luonnottoman nopean kasvun seurauksena, voi katsoa seuraavan videon, jossa näkyy myös mukavia juttuja teurastuksesta. Itse lopputulos, joka muistuttaa niin vähän kanaa, että on helppo unohtaa niiden olleen eläviä olentoja. 

Facebookissakin liikkuu kuvia esim. pentutehtailijoiden koirista, jotka on 'kulutettu' ihan loppuun ihmisen omiin tarkoituksiin ja rahan takia, ja silti kanaa ja nautaa syödään hyvällä omallatunnolla. Millään muulla eläimellä vastaava hyväksikäyttö tuskin olisikaan mahdollista. Pentutehtailijatkin ovat todella marginaalinen osa verrattuna lihantuotantoon.

Tässä myös kiva pikkufakta, videota en kehtaa lisätä. At one KFC “Supplier of the Year” slaughterhouse in West Virginia, workers were caught tearing birds’ heads off, ripping them apart, spitting tobacco into their eyes, spray-painting their faces, and throwing them against walls—all while the birds were still conscious and able to feel pain. This is in stark contrast to KFC’s claim that it “only deal[s] with suppliers who promise to maintain our high standards and commitment to animal welfare.”

Turhaanpa tässä edes löpisee, mitäpä sitä luulee saavansa aikaiseksi. En tiedä edes muiden mielipidettä asioihin.

Zoomailua

Porukat on käymässä Suomesta torstaista maanantaihin, joten koulujutut on saanu suosiolla jättää vähän sivummalle. Tulee käytyä paikoissa, joissa muuten ei niin herkästi tulisi ehkä käytyä, kuten tänään eläintarhassa. Edinburghissa on kuulemma yksi Euroopan hienoimmista eläintarhoista, ja olihan se mieletön. Rinteille nousi vaikka minkälaista elinympäristöä ja oli paljon kauniita eläimiä.

 Mutta vaikka niistä pidetään huolta ja niillä on hyvä elinympäristö, suurin osa eläimistä näytti surullisilta. Ja simpanssien näkeminen häkissä teki minut todella surulliseksi. Laji, joka on meille todella läheistä sukua, teljettynä häkkiin ihmisten töllisteltäväksi. Laji, joka käyttää työkaluja, kasveja lääkkeiksi ja joka on todella kehittynyt sosiaalisessa kanssakäymisessä. Laji, joka on täysin ihmisen armoilla. Kuten kaikki muutkin. Tässä "lempiotos" tältä päivältä:

Siinä simpanssi nauttii olostaan häkissä, ilman piilopaikkaa. Tässä muutamia muita, jotka tekivät minut surulliseksi:

Olisin minäkin surullinen. Ei pelkkä hyvä huolenpito riitä. Jokaisella elävällä olennolla tulisi olla oikeus edes yhteen asiaan. Vapauteen. Kotka haluaa nousta lentoon, sillä taivaalla se on kotonaan. Leopardi haluaa painaa tassunsa sademetsän lehtipeitteeseen, kadota yöhön. Kotka on osa taivasta, leopardi osa sademetsän yötä. Ei ihmiseltäkään saa riistää vapautta kuulua sinne minne tuntee kuuluvansa.

Avaruusjuttuja

Mukavaa kun täällä näkyy tähdet öisin tosi selkeästi, varmaan valosaastetta on meren takia niin vähän. Tähtiä on mukava katsella, ne näyttää niin läheisiltä ja silti niihin on ihan uskomaton matka, saati sitten muihin galakseihin. Tykkään erityisesti syvän taivaan kuvista. Syvä taivas on alue lähimpien tähtien takana, josta näkyy miljardien valovuosien päässä olevia galakseja tuhansittain. Kaikki niin pienen näköisiä ja lähellä toisiaan, mutta todellisuudessa läpimitaltaan helposti yli 100 000 valovuotta ja välimatkaa kaikilla jopa miljoonia valovuosia. Jokaisella galaksilla voi olla 100-200 miljardia tähtiä, jokaisella tähdellä voi olla yli kymmenenkin planeettaa. Galaksejakin löytyy nykyisen arvion mukaan jopa 100 miljardia. Ja tietokonesimulaatiot ja teleskooppilöydöt osoittavat, että käytännössä jopa joka toista tähteä voi kiertää planeetta, joka sijaitsee elämälle suotuisalla alueella. Ja kun tiedetään, miten sitkeässä elämä maapallollakin on, on ihan turhaa spekuloida siitä onko muualla elämää. Miksi ei olisi? Eri asia, kuinka älykkäitä. Meidän aurinkokunnan jokaisella kiviplaneetalla voisi teoriassa elää bakteereja, ja kaasuplaneettojen kuilla, esim. Jupiterin Europassa, jota peittää sata kilometriä syvä meri ja jonka paksu jää suojaisi elämää Jupiterin säteilyltä. Spekuloin joskus sillä ajatuksella, että jos joku korkea sivilisaatio olisi istuttanut maahan elämän siemenet nähdäkseen millaista elämää muualla pystyy kehittymään, olisivatko ne silloin meidän jumalia, koska ne tavallaan olis luoneet kaiken elämän maapallolla. Vähän kuten se, että kun ihminen ensimmäisen kerran kehittää tietokoneen, jonka kapasiteetti on isompi kuin aivojen, onko se sitten ensimmäinen meitä älyllisempi olento, jonka kanssa ollaan tekemisissä vaikka se olisi meidän itsemme luoma.

 Oli miten oli, avaruus on niin uskomattoman iso paikka, että jos täällä on joku jolla on täydellinen tietämys maailmankaikkeuden luonteesta, sen käsityskyky on niin valtava että vaikea kuvitella että ihmiset pystyisivät koskaan ymmärtämään niin monimutkaisia asioita. Varsinkin kun alkaa miettimään kvanttifysiikan juttuja yhdestätoista ulottuvuudesta ja rinnakkaisista universumeista, niin siinä vaiheessa yleensä kannattaa lopettaa ajattelu ja mennä nukkumaan. :) eipähän stressaa koulujutut kun laittaa niitä vähän perspektiiviin. Tässä vielä loppuun yks mun lempparikuvista

Vihdoinkin

Hups! 10 päivää viime postauksesta on kyllä aika hävettävän pitkä aika, mutta on ollut kiireistä koulujuttujen kanssa. Tai ei niillä sinällään ole oikeasti kiire, kun takaraja kaikkiin paitsi yhteen esseeseen on vasta marraskuun lopulla, mutta ahdistun jos on paljon keskeneräisiä juttuja, siksi on kivempi tehdä ne heti alta pois. Ja kun tekee ne nyt niin niitä ehtii sitten vielä parannellakin ennen palautusta! Tässä jotain kuvia viimeisen kymmenen päivän ajalta ja vähän tarinoita niiden takaa:

Viime viikon lauantaina oltiin pelaamassa ultimatea vesisateessa, itse tosin olin enemmänkin hengessä mukana katsojan roolissa puiden alla sateenvarjon kanssa aika monen muun kanssa.

Taas kerran käytiin mun lempparipaikassa eli Royal Botanic Gardenissa, kohta oon oikeestaan tutkinu jo kaikki paikat siellä.

Ja tällä viikolla oli kaksikin leffailtaa, ensimmäisellä katsottiin Napapiirin sankarit, ja se tapahtuma veti aika paljon suomalaisia, joita ei yleensä näe ScandiSocin tapahtumissa! Myöhemmin katsottiin tsekkiläinen leffa nimeltä Otesanek, Anu postasikin siitä jo trailerin, oli kyllä tosi absurdi leffa ja sen huomasi muistakin, Kristian tuumasi että tämän unohtaminen vaatii tavallista enemmän kaljaa :D istuttiin Teviotissa sit loppuilta syömässä ja juomassa, eipä siellä kovin myöhään kukaan ollu kuitenkaan kun ihmisillä oli aikaiset herätykset perjantain luennoille.

Se perinteinen yks

Eilen illalla käytiin Valdekon luona virolaisten illanistujaisissa, täällä on kyllä tosi paljon virolaisia ja ne on tosi mukaviakin onneksi! Ja kaikki muutenkin on mukavia, tosin paikallisten kanssa en oikeestaan edes ole pahemmin jutellut. Joo mutta ensi kertaan, yritän sen verran jostain varastaa aikaa että onnistuisin postailemaan useammin.

Teetä

Tänään, kun ulkona tulee taas vettä vaakatasossa ja on kylmä, ajattelin puhua jostain, joka on ollut olennainen osa elämääni jo useamman vuoden ajan. Enkä ole yksin. Tee on maailman juoduin juoma heti veden jälkeen, ja ympäri maailmaa on kehittynyt toisistaan eroavia teekulttuureja, joilla kaikilla on vuosisatoja vanhat perinteet. Kiinassa ja Japanissa nämä perinteet ovat todella syvästi sidoksissa jokapäiväiseen elämään, koskaan ei ole liian kiire pysähtyä nauttimaan hyvälaatuisesta vihreästä teestä, ja teen ympärillä on eräänlainen henkinen aspekti, todella erilainen kuin länsimaissa. Arabimaissa vahva musta tee mintulla maustettuna kuului oleellisena osana beduiinien karavaanivaelluksille, kun illaksi pysähdyttiin keskelle valtavaa hiekka-aavikkoa tarinoimaan nuotion ympärille ja polttelemaan vesipiippua. Venäjällä taas tee oli kiehtova ylellisyystuote idästä, tsaarien yksinoikeus.

Itsehän inhosin teetä nuorempana, ajattelin että kuumaa vettä joka maistuu haaleasti jollekin kitkerälle, enkä siksi ollut vaivautunut sitä vuosiin maistelemaan. Sattuma, tai pikemminkin vahinko johdatti minut teen ääreen näihin aikoihin kolmisen vuotta sitten.

En juo kahvia kuin todella harvoin, ja erään kerran kahvilassa ollessani erehdyin pannusta ja kaadoin vahingossa mustaa teetä kuppiini (olivat yllättävän samanvärisiä). Ajattelin, että menköön nyt tämän kerran, mutta yllätyksekseni se olikin todella hyvää. Siinäpä se pieni ero, jota en aiemmin koskaan ollut päässyt todistamaan. Pussitee on rehellisesti sanottuna paskaa, kaikki maistuu melkein samalta, ja ihan syystäkin, irtoteen lajittelussa verkon läpi tippuneesta pölystä ja murusista tehdään pussiteetä (valmisröökit tehdään samalla tavalla btw), ja kokonaiset ja parempilaatuisemmat kuivatut lehdet käytetään irtoteenä, jota täällä kahvilassa luonnollisesti oli tarjolla. Joululahjaksi sain vedenkeittimen ja muistaakseni melkein toistakymmentä erilaista teelajiketta plus todella hyvän kirjan teen historiasta ja erilaisista kulttuureista. En ole koskaan lämmennyt länsimaalaisille ihmeellisille teesekoituksille, jossa on viittä eri hedelmää tai makua tjsp. Parasta on mahdollisimman autenttinen irtotee, maustamaton vihreä tai valkoinen tee, luonnollisesti jotain hyvälaatuista, tuntuu että saa olla osa jotain suurempaa ja vuosisataista historiaa. Vihreän teen makuun tottuu parin kerran jälkeen, ja sen jälkeen ei muuta tee mielikään, sen juominen on niin raikas ja puhdistava kokemus. Parhaimmillaan join 5-6 (isoa) kuppia päivässä, nykyään 2-3, mikä on ihan riittävästi mielestäni. Suomalaiset kahvinystävät miettivät että miten voin juoda aamulla jotain lähes kofeiinitonta, itse asiassa enemmänkin rentouttavaa kuin piristävää. Siitä tulee hyvä olo.

Tältä näyttää teehylly tällä hetkellä. :)

Brittiläinen teekulttuuri on kyllä pettymys, edes isoissa supermarketeissa ei näy muuta kuin pussiteetä, ja irtoteetä saa metsästää jostain ihan muualta. Whittard on kiva ketju joka myy perusteelajikkeita hyvään hintaan, täällä on myös sen niminen kauppa kuin eTeaket, joka muistuttaa paljon yhtä ihanaa teekauppaa Amsterdamissa, ja sieltä löytyy paljon tosi hyvälaatuisia (tosin kalliita) teelaatuja. Mutta olen tässä suhteessa nautiskelija, maksaahan ihmiset Moccamastereistakin törkeitä hintoja vaan sen takia, että sillä saa (toisten mielestä ei edes saa) parempaa kahvia kuin tavallisella keittimellä. Kun täällä opiskelijabudjetilla kituuttaa niin on kivaa kun on edes joku asia missä voi luksustella hyvällä omallatunnolla, ja mistä ei luopuisi mistään hinnasta.

Toissapäivänä oli ScandiSocin vohveli-ilta, mielettömästi porukkaa ilmesty mässäämään ilmaisia vohveleita, vähän liikaa mun mielestä, että olis kunnolla voinu tutustua ihmisiin, mutta tapasin silti muutamia uusia ja mukavia tyyppejä. En älynny ottaa sinne kameraa mukaan, mutta en tiiä olisko siellä niin paljon sitten tullut edes kuvailtua.

Eilen mentiin pienemmällä porukalla grillailemaan Meadowsiin. Helleaallon viimeiset rippeet oli saanu satoja ihmisiä liikkeelle, tuntui kuin olisi ollut festareilla. Ihmiset istuskeli ryhmissä, tosi monet grillaili, ja virvokkeita tietenkin nautittiin kaikkialla asiaan kuuluvalla tavalla. Eilen oli helpompi tutustua kun istuttiin kaikki ringissä grillin ympärillä ja tehtiin ruokaa, heiteltiin frisbeetä ja sosialisoiduttiin. Taas sai kuulla useammankin kerran siitä että ei olla ihan tyypillisiä suomalaisia, koska ollaan kasvissyöjiä ja melkein absolutisteja. Britit muistuttaa suomalaisia kovasti elintavoiltaan, kaljaa ja makkaraa penkkiurheilun ohessa. Hyhhyi. Christian kertoi tosi hauskan esimerkin siitä, miksi joskus ulkomailla hävettää olla britti. Hän oli ollut kaverinsa kanssa Krakovassa, jossa olivat löytäneet pari muutakin brittiä, joiden kanssa olivat istuneet pubissa iltaa. Viereisessä pöydässä oli istunut perheenisä lapsensa kanssa syömässä, ja äkkiä eräs näistä briteistä oli noussut vihaisena pystyyn ja alkanut uhoamaan tälle isälle: ”huh, what the fuck are you staring at me!?!”

Ilta sai odottamattoman käänteen, kun Anu nyrjäytti nilkkansa frisbeetä heitellessä. Vähän aikaa siinä tuumailtiin ja sitten lähdettiin taksilla päivystykseen, ja onneksi Christian lähti mukaan, ei oltu ihan niin hukassa. Reilu pari tuntia siellä varmaan vierähti, Anu kävi röntgenissä ja lopulta paljastui, että syytä suurempaan huoleen ei ollut, muutama päivä lepoa ja kaikki on kunnossa. Arvostin silti todella paljon Christianin huolenpitoa ja avuliaisuutta, vaikka on tunnettu vasta pari viikkoa, niin nyt jo tuntuu että on todella paljosta velkaa. Kiusallista, miten ystävällisiä britit voivatkaan olla! Vaikea kuvitella, miten pystyy ikinä tekemään vastapalveluksen.

Eipä ollut kovin pitkä päivitys, johtuu ehkä siitä kun alkaa olla jo ilta ja hajottaa suunnattomasti kun on koulujuttuja tehnyt koneella yli kolme tuntia, ei niistä sen enempää mutta sanotaanko niin, että Excelin taulukot on tullu ihan liian tutuksi. Fiilistellään vielä loppuun sitä miten halpaa safkaa täällä on. Kävin tänään salilla ja kaupassa, ja todellinen koitos ei ole salilla treenaaminen, vaan ostosten kantaminen kotiin. Tänään lähti mukaan 1,5l jogurttia, 1,5kg tonnikalaa (oli 2 yhden hinnalla niin siksi noin paljon), 15 munaa, kilo porkkanoita, 500g kaakaojauhetta ja 2l maitoa, kaikki yhteensä reilu 15e, josta itse asiassa tonnikalan osuus oli puolet. Monesti on kaksi täyttä kassia ruokaa, ja hintaa tulee aina alle kakskymppiä. Kyllä kelpaa!