Yhteenveto

Vuosi 2011 oli aivan liian tapahtumarikas. Jotain todella hyvää, paljon todella pahaa. Valtavat kontrastierot. Ja koko vuosi toisti itseään, enimmäkseen pahassa. Tiettyjä juttuja riittäisi kerta per vuosi, toisia ei haluaisi kokea koskaan.

Tammikuussa olin katsastamassa Edinburghia, hakupaperit oli laitettu toiveikkaana sisään ja halusin nähdä millaista siellä on. Kaupungista sai neljässä päivässä aivan erilaisen mielikuvan kuin mitä myöhemmin neljässä kuukaudessa, mikä on varmasti ihan ymmärrettävää. Maaliskuussa sain tiedon, että hakemukseni Edinburghin yliopistoon oli hyväksytty, muistan edelleen miten uskomattomalta se tuntui. Sopivasti sen jälkeen alkoikin kaikkea muuta varjostamaan elämää.

Keväältä ei taida olla kuvia ollenkaan, voi sitä stressin määrää minkä sen aikainen työpaikkakin jo aiheutti, puhumattakaan kaikesta muusta. Toukokuun alussa työt Hesellä loppuivat, ja palkitsin itseni Amsterdamin reissulla. Säät suosivat, toukokuun ekalla viikolla lukemat olivat jo melkein kolmessakympissä ja kyllä siinä stressistäkin luuli päässeensä eroon.

Kesästä en muista juuri mitään, tein kesätyöni jo toukokuun lopussa ja loppukesä meni oleskellessa, lähtöön valmistautuessa ja sen sellaisessa.

Sitten oltiinkin jo Edinburghissa ja siitäpä te olette jo kuulleetkin tämän syksyn mittaan. Olin hyvässä uskossa, että tästä vuodesta selvittiin kunnialla, mutta kyllähän ne paskat asiat sitten alkoivat taas toistamaan itseään! Kun oma elämä tuntuu olevan kuin suoraan Emmerdalesta, yhtä huonoilla ja ennalta-arvattavilla juonenkäänteillä, ei sitä enää kannata edes yrittää ymmärtää, ja huumorilla pääsee pitkälle. Aika flipannut täytyy senkin olla, kuka ikinä tätä käsikirjoittaakaan.

Ja nämä on eiliseltä. Kahlasin polviani myöten hangessa päästäkseni tuon vaaran laelle valokuvaamaan. Viimeksi kävin siellä päivää ennen lähtöä, ja oli mielenkiintoista miettiä, miten nyt ei enää ole sama ihminen kuin ennen, vaikka samaa maisemaa katsookin. Uusivuosi meni perinteisesti hyvässä seurassa, enkä ole aikoihin nauranut näin paljon. Elämääni kyynistyneenä en halua edes arvailla, mitä vuosi 2012 tuo tullessaan, välillä tuntuu että olisiko se Mayojen ennustama maailmanloppukaan nyt niin pahitteeksi. Onhan tätä maailman kauheutta katseltu jo melko lailla. Enkä varsinkaan halua edes tietää, että mitä seuraavaksi. Tänä vuonna on oppinut sen verran, että vaikka pelkää pahinta, se ei aina edes riitä. Kuluneesta vuodesta ja kaikesta muustakin huolimatta toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta 2012!