Randompäivitys

Eilinen South Asian Studies tutorial kuumotti aika paljon, koska tutorina on kurssin järjestäjä, ja koska meidän ryhmässä on vaan viisi jäsentä, tutorialeissa joutuu vaihteeksi osallistumaankin, vaikka itse ihan luonteeni takia yleensä isommissa ryhmissä olen lähinnä tarkkailijan roolissa. Maisemat tosin oli komeat, Edin korkeimman rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Huomatkaa lumi noiden mäennyppylöiden päällä.

Muuten on varsin keväistä, tämä on Princes Street Gardenista, jonne nämä ovat ilmeisesti jostain karanneet ja nyt niitä on rinteet pullollaan. :)

Ensimmäiset kolme laukullista roinaa on nyt kannettu uuteen kämppään, se on vielä niin vaiheessa että en kehtaa julkaista vielä kuvia muuta kuin tästä leuhkasta sängystä ja ikkunanäkymistä. Laitan lisää luultavasti ensi viikon lopulla, jolloin kaikki tavarat on todennäköisesti siirretty, ja huone sisustettu itseni näköiseksi. Ghettoblasteritkin ajattelin lopultakin laittaa tilaukseen, että pääsee nauttimaan musiikista sellaisena kuin se oikeasti on, eikä siitä laihasta soundista mikä läppärin kajareista lähtee.

Bondage sängynpääty, siinä roikkuu edelleen jotain naruja.

Yliopiston rakennukset pilkottaa puiden takana, kummasti lyhenee koulumatka!

Kohta lähden hoitamaan kansallisvelvollisuuteni pois alta Apex Hotellilla (ja kaikki tietää että Haavistoa äänestetään), ja siitä sitten illaksi leffailemaan. :3 nyt kun on taas niin sekalainen päivitys, niin laitetaanpa samalla sitten ruokakuvia:

Fetasalaatti, liekö siksi niin hyvää kun sitähän ei varsinaisesti tarvitse valmistaa :D esillepano on tietenkin tärkeä, hah!

Soijasuikaletsydeemiä, kelpasi syödä.

Loppuun vois vielä fiilistellä meidän tutoria, tai ylipäätään kaikkia South Asian Studiesin luennoitsijoita, joista jokainen on asunut vuosia Intiassa tai Nepalissa, osaavat hindiä yms. Tutorini kertoi olleensa pari vuotta nepalilaisella pakolaisleirillä, ja kierrelleensä samalla Bhutanissa ja Pohjois-Intiassa. Minäkin haluan, jotenkin päivä päivältä vahvistuu sellainen olo, että jossain siellä mun kuuluu olla, siellä missä tapahtuu. Kentällä eikä toimistossa. Siinä sitä näkee konkreettisesti työnsä jäljen. Haen kesäksi Etelä-Saheliin vapaaehtoistöihin yliopiston kautta, siellä olisi paikkoja koulujen opettajina, kuin myöskin erinäisissä rakennusprojekteissa. Ei aavistustakaan hakukriteereistä tai muusta, mutta tässä ainakin yksi jota kiinnostaisi ihan oikeasti itse asia, eikä ne kaikki elämyshommelit millä sinne opiskelijoita houkutellaan, meiningillä 'kaksi viikkoa avustushommissa, neljä viikkoa kaiken maailman turistikiertueilla ja bailaamassa.'