Mennyt viikonloppu!

Sopivan yllättävä viikonloppu, positiivisessa mielessä tietty. Perjantaina kävin katsastamassa uuden kämppäni, ja todellakin otin sen koska se oli mielettömällä paikalla ja kaikin puolin täydellinen. Muutan vasta 9. helmikuuta mutta saisin kuulemma jo avaimet jos haluaisin. Ajattelin pari yötä ensi viikolla jo viettää siellä, kokeilla arjen sujuvuutta ja tietty tutustua Sebastianin kavereihin, sen huone oli kuulemma melkoinen 'social hub'. Mullekin sanottiin ettei tarvitse edes ilmoittaa jos tuo kavereita kylään. Jäi sitten menemättä sinne keikalle, koska huomasin liian myöhään että ennakkoliput oli jo myyty, ja viimeisiä sai mennä jonottamaan ovien auettua. Heitin kolikkoa siitä lähdenkö tihkusateeseen ja tuuleen jonottamaan pariksi tunniksi ja toivon että pääsen ennen puolta kahta sisään. No se ei ollut iso menetys, koska alkuilta meni chillaillessa Stefanin ja sen kämppisten kanssa, ja kyllähän tuo puoliltaöin jo laiskottikin siihen malliin ettei millään olisi huvittanut enää lähteä takaisin kaupungille.

Lauantaina olikin sitten edessä kahdet illanistujaiset. En uskaltanut ottaa kameraa mukaan, koska tiesin että meininki kaupungilla on aika raju ensimmäisen kouluviikon päättymisen takia, ja ajattelin että jos saan turpaani niin eivätpähän saa kameraa. Eikä menoon tarvinnut pettyä, siitä lisää myöhemmin, nyt takaisin aikajärjestykseen. Ensimmäiset bileet sopivat täydellisesti alkuillan viettoon, koska isäntä kiskoi (taas) kaksin käsin vodkaa ja puoli kymmeneltä tanssi pöydällä housut nilkoissa. Naurua kyllä riitti. No, siitä olikin hyvä jatkaa sitten seuraaviin, joista en tuntenut kuin yhden ihmisen ennalta, enkä tätäkään itse asiassa ollut edes koskaan nähnyt livenä. Bilekämppään saapuessa selvisi, ettei hänkään ollut vielä saapunut, joten olin täysin randomeiden tyyppien luona täysin randomeissa bileissä. Oven avasi kikkarapäinen espanjalaismies, ja heti tuli fiilis että nyt ollaan minun tyyppisessä paikassa. Pianpa paljastui että hän onkin yksi kämpän asukkaista, hitto että hävetti kun olin jo ehtinyt mennä sanomaan etten tunne ketään. Viidessä minuutissa tuli sitten tämä tuttuni kavereidensa kanssa, ja kylläpä sain paljon uusia kavereita. Muutenkin meno oli minun makuuni, ihmiset mm. polttivat sisällä, tyypit rullailivat sohvalla non-stoppina ja siinä niiden keskellä ringissä istui joku keski-ikäinen nainen, keittiössä irkku soitti skebaa lähtiessäni. Veikkaisin, että suurin osa porukasta oli 23-27 vuotiaita, ja tunnelmakin oli jollain tavalla erilainen, luultavasti nämä olivat elämäni parhaat bileet ylipäätään. Aika laimeaa, joillekin varmaan jokaviikkoinen juttu. Mutta itselle sopii paljon paremmin tuollainen, kuin se että pääsee katselemaan miten tyypit kiskoo kaksin käsin kirkasta. Jos sitä saa kaupasta niin ei se tarkoita sitä että se kaikki pitäisi yrittää juoda, muutaman vuoden vanhemmat on sentään jo sen tajunneet.

lisättävää?

Sitten siihen aiemmin mainostettuun kotimatkaan. Se ylitti kaikki odotukseni. Vaikka kävelen vain isoja teitä pitkin öisin. Parinkymmenen minuutin aikana näin ikäiseni kaverin naama ja vaatteet veressä, teiniparin tien viereisellä _hautausmaalla_ lopettelemassa panopuuhiaan, nuoren naisen joka tuli vastaan ja sanoi irstaalla äänellä 'oh but look at you gorgeous', ja järkyttävän paljon oksennusta. Kyllä täällä osataan ainakin tämä nollauspuoli hoitaa huolella kotiin. Ja täällä on kuulemma vasta Skotlannin kolmanneksi paras meno Glasgown ja Aberdeenin jälkeen, no minulle kyllä riittää mainiosti! Glasgowsta tuli mieleen yhden paikallisen kovin naapurirakkautta tihkuva heitto: 'GLASGOW! Glasgow's just a FOCKING HOLE, A FOCKING HOLE.' :D:D haha, kuvitelkaa mies punaisessa parrassaan vaahtoamassa tätä humalaisella skottiaksentilla.

Niin ja nämä postauksen (epäsopivat) kuvat ovat tältä päivältä, kävin kuvailemassa ja itse asiassa ensimmäistä kertaa linnalla. Eipä se ihme, että turistit siellä käy, oli nimittäin mielettömät maisemat. Istuskelin juomassa teetä termarista ja fiilistelin auringonlaskua. Minulle viikonlopun nollasi täydellisesti Caledonian Orchestra, joka soitti Greyfriars Churchissa (täyttää vaatimattomat 400 vuotta vuonna 2020) Brahmsia. En ole uskonnollinen, mutta kirkoissa on rauhallinen tunnelma, ja akustiikka oli mieletön. Ulos kävellessä oli hautausmaan yllä todella kaunis tähtitaivas, ja vanha kaupunki nousi mäen päälle koko komeudessaan. Näkymä, joka on pysynyt käytännössä tismalleen samana useamman sata vuotta! Jotenkin kovin romanttista. Hautausmaakin on yli 500-vuotias, ja hienosti piilossa keskellä vanhaa kaupunkia. Kokonaisuutena tämä oli todella hyvä ensimmäinen viikko!