lauantai 10. syyskuuta 2011

Uusi alku

Vähän kuten kaikessa muussakin, myös bloggaamisessa tuntuu alku olevan vaikea. Alun perin meidän piti perustaa Anun kanssa yhteinen blogi, mutta päätettiin, että siitä tulisi varmaan turhan hajanainen, meillä kun on erilainen elämäntilanne ja mieltymykset. Itse en ole vieläkään oikein päättänyt, mistä tässä kirjoittaisin, mutta todennäköisesti aika opiskelu/valokuvauspainoitteinen blogi tästä tulee. Ekasta postauksesta tulee luultavasti myös aika mammuttimainen, kun tässä on kolmen viikon asiat kertomatta.
                      Lähdetään ihan perusasioista liikkeelle: muutin siis tyttöystäväni Anun kanssa Edinburghiin, minä opiskelemaan ja Anu työskentelemään. Niille tiedoksi, jotka eivät tienneet (vuosi sitten en minäkään tiennyt), Edinburgh on Skotlannin pääkaupunki, ja noin 470 000 ihmisen koti. Silloin kun vuosi sitten aloiteltiin hakuprosessia Britanniaan, ajateltiin lähinnä Brightonia ja muita Lontoon lähellä olevia kaupunkeja, mutta Skotlanti astui kuvaan mukaan kun selvisi, että täällä opiskelu on ilmaista EU-opiskelijoille. Tätä seurasi muutama viikko intensiivistä opiskelua ja lopputulos oli, että täällähän olisi kyllä vallan mukavaa asustella. Eikä tämä loppuunsa edes ole kaukana kaikesta, vai onko neljän tunnin junamatka Lontooseen kovin pitkä? Skotlannista ei tiennyt aluksi oikein mitään, mielikuvana lähinnä että se on jotain pohjoista periferiaa jossa ei asustele juuri ketään. Skotlanti on oma valtio, jolla on laaja itsehallinto ja kansallismielisyyskin on huipussaan. Pahin virhe on puhutella skotteja englantilaisina, joita skotit pitävät ylimielisinä ja epäkohteliaina nirppanokkina. Vastaavasti englantilaiset pitävät skotteja, walesilaisia ja pohjois-irkkuja vajaamielisinä lammasfarmareina, jotka vaeltelevat loputtomilla nummilla ja mongertavat juuri ja juuri englanniksi tunnistettavaa kieltä. Kaikki on tietysti melko suhteellista. On totta, että Skotlannissa asuu vain pieni osa koko Iso-Britannian väestöstä, mutta se pieni osa on kuitenkin yli 5 miljoonaa ihmistä. Ja Edinburgh on mielestäni oikein hyvä valinta, sillä britit itse äänestivät sen ”the most livable city in the UK” vuonna 2009.
Kaupungin siluetti meitä lähellä olevasta puistosta kuvattuna.

                      Hakuprosessi oli vaikea, mutta myöntävät vastaukset skottiyliopistoista palkitsivat ja lämmittivät mieltä. Todella harmi, ettei Anu päässyt opiskelemaan, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että välivuosi kahdentoista vuoden opiskelun jälkeen tekee todella hyvää. Edinburgh tarjoaa sitä paitsi paljon virikkeitä, joiden pohjalta tulevaisuuttaan voi pohdiskella: Uskomattoman paljon erilaisia ja inspiroivia ihmisiä, suurkaupungin sykkeen ja kansainvälisen tunnelman, jota ei Suomessa pysty tavoittamaan.
Edinburghin yliopisto on perustettu vuonna 1583 ja sillä on todella pitkät perinteet varsinkin luonnontieteissä (mm. Charles Darwin opiskeli täällä). Yliopisto on myös todella arvostettu ja sitä pidetään yhtenä Euroopan parhaista ja maailmanlaajuisestikin se rankataan jopa kahdenkymmenen parhaan yliopiston joukkoon. Tästäkin johtuen ulkomaisia opiskelijoita on joillain aloilla jopa yli 20%, joten kansainvälistymiseltä ei voi välttyä vahingossakaan, kun kaupunki kuhisee kaltaisiamme muualta tulleita nuoria. Nuorten suuresta lukumäärästä johtuen yöelämä on varsin vilkasta eikä mitenkään verrattavissa Suomeen. Koulujen alettua vilkkain bailuyö on kuulemma sunnuntain ja maanantain välinen yö. Täällä on myös todella hyvä konemusiikin undergroundskene, esim drum and bass / dubstep / elektro –klubeja on perustettu mm vanhoihin varastoihin, ja monet näistä paikoista hommaavat esiintyjiksi nimekkäitäkin alan artisteja, ja muutenkin pitävät yllä valtavirrasta poikkeavia meininkejä niille, joita ei radiohittien kuuntelu (ja ylihinnoitellut drinkit) klubeilla kiinnosta.
En koe, että täällä asuminen olisi mitenkään merkittävästi erilaista kuin Suomessa vaikka mielikuva varmasti sellainen onkin. Ainoat räikeät poikkeavuudet ovat ehkä siinä että suomalaisessa kerrostaloasunnossa ei olisi näin rumaa kokolattiamattoa ja yksinkertaisia laseja ikkunoissa. Kaupoissa ei näkynyt tuttuja tuotteita (paitsi LIDLissä) ja ihmisten kanssa jutteleminen on haastavampaa kun välillä tuntuu että ymmärtää vain joka kolmannen sanan, skotti kun on todella ihmeellinen kieli. Rumia betonilähiöitä ei juuri ole, sen sijaan talot ovat vanhoja (usein yli 100-vuotiaita) kivitaloja, ja vanhan kaupungin keskustasta löytyy asutuskäytössä jopa yli 300-vuotiaita kerrostaloja! Pitää myös paikkansa, että vettä sataa oikeasti lähes joka toinen päivä, mutta säätilat vaihtelevat niin nopeasti, että vettä voi esimerkiksi sataa vartin aamulla ja välissä on monta tuntia auringonpaistetta, ja illalla tulee taas muutama kuuro ja yöksi selkenee. Tämän vuoksi sateenvarjosta onkin tullut vakiovaruste aina kaupungille lähtiessä, riippumatta siitä miten hyvä sää on. Yhtenä aamuna jopa satoi hetken aikaa vettä lähes pilvettömältä taivaalta.
Arthur's Seat on heti kaupungin vieressä ja maisemat on melko komeat merelle.
                     
Byrokratiaa täällä on paljon enemmän kuin Suomessa, kaikki tuntuu olevan jotenkin todella vaikeaa, mikä johtuu varmasti siitä, että emme ole Britannian kansalaisia. Osittain siitäkin syystä halusin muuttaa muutama viikko ennen koulujen alkua, jotta kaikki välttämättömyydet olisi saatu pois alta ennen yliopiston alkua. Nyt kaikki perusasiat on kuitenkin saatu kuntoon ja odottelen koulujen alkua innolla!
Siinäpä jotain perusasioita ja pohjustusta tuleville postauksille, ehkä niistä ei nyt ihan näin pitkiä tule. :) loppuun vielä muutamia kuvia ekan kolmen viikon varrelta:


Uhkaavia pilviä, perusnäkymä
Inverleith Park melkein meidän takapihalla

Vanha kaupunki Princes Streetiltä kuvattuna

Puistohengailua keskustassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti