Kaupunkeja

Eilen käytiin Glasgowssa ihan vain huvikseen, koska menopaluulippu on 11,40 ja matkaa junalla tunnin verran. Välimatkaa näillä kaupungeilla on siis vain noin 80km, mutta tätä on vaikea uskoa, koska kaupungeilla ei ole juuri mitään muuta yhteistä kuin se, että molemmat sijaitsevat Skotlannissa.

Keskustaa

 Glasgow on Britannian kolmanneksi suurin kaupunki, ja eron Ediin huomaa todella selvästi; siinä missä Edinburgh on todella epäkaupunkimainen, Glasgow muistuttaa paljon esimerkiksi Helsinkiä. Keskusta oli täynnä korkeita koristeellisia kivitaloja ja erilaisia (jäätävän kalliita) ostoskeskuksia. Edinburghilaiset tuntevat alemmuudentunnetta glasgowlaisia kohtaan, koska vaikka Edinburgh on Skotlannin pääkaupunki, täällä on silti vähemmän asukkaita, ja keskusta on paljon pienempi ja matalampi. Ihmiset olivat todella ystävällisiä, monissa kaupoissa kyseltiin sisään tultaessa kuulumisia, ja eräs rahaa kerjännyt mieskin pyysi anteeksi, kun tuli turhaan kysyneeksi kolikoita (annoin kyllä myöhemmin). Näiden kahden kaupungin ero oli todellakin kuin yöllä ja päivällä, ja vaikka tykkään suurista kaupungeista, olen alkanut pitämään todella paljon siitä, miten Edissä on helppo liikkua jalan, eikä mihinkään keskustassa ole niin pitkä matka, ettei sinne voisi kävellä. Lontoossa ollessa oli outoa, että kaikkialle piti mennä metrolla, ja että kaikelle oli omat kaupunginosansa, idästä löytyi vintagevaatteita, Thamesin varrelta kalliita kauppoja, ja miten vilkkain yöelämä on keskittynyt yhteen kaupunginosaan jne. Mitenhän turhauttavaa olisi yöllä matkustella julkisilla jopa useamman kymmenen kilometrin matkoja kotoa baariin tai baarista toiseen. Lontoo on uskomattoman iso, bussilla keskustasta poispäin mentäessä kestää tunti(!), että päästään pois esikaupunkialueilta, eli Suur-Lontoon halkaisija on noin 80 kilometriä. Lontoon pinta-ala on esimerkiksi puolitoistakertainen New Yorkiin verrattuna. Elinkustannukset Lontoossa ovat myös kaksinkertaiset muuhun Britanniaan verrattuna, tästä syystä sinne on todella ikävää lähteä opiskelemaan, ainakaan alempaa korkeakoulututkintoa.

Suurissa kaupungeissa viehättää se, miten valtavan paljon ihmisiä asuu suhteellisen pienellä alalla, ja miten kaupungissa asuvat ihmiset yhdessä muodostavat kaupungin ”sielun”. Jokainen kaupunki on erilainen tunnelmaltaan, ja luulen, että jokainen kaupunki vetää puoleensa sellaisia ihmisiä, jotka kokevat juuri kyseisen kaupungin tunnelman kotoisana. Kaupunki on kuin elävä organismi, tiet sen verisuonet ja asukkaat ja autot sen solut, jokaisella oma merkityksensä ja paikkansa kaupungissa.

Erityisesti minua viehättävät megakaupungit, eli yli 10 miljoonan asukkaan kaupungit. Niitäkin maapallolta löytyy jo yli 20, suurin osa luonnollisesti Aasiassa. Tokiossa on lähes 35 miljoonaa asukasta, Osakassakin lähes 18 miljoonaa. Nämä kaupungit ovat sulautuneet yhteen, ja junalla matkustaessa ei edes huomaa kaupungin vaihtumista. Kaupunkiketjut muodostavat satojen kilometrien mittaisia betonin, teräksen ja teiden verkostoja. Tästä tekstistä varmaan huomaa selvästi, että olen kiinnostunut erityisesti kaupunkimaantieteestä, tulevaisuuden kaupungeista. Tällä hetkellä yli puolet maailman ihmisistä asuu kaupungeissa, ja prosenttiosuus kasvaa jatkuvasti, samoin ongelmien määrä. Olisi hienoa olla ratkaisemassa näitä ongelmia joskus tulevaisuudessa. Mutta siihen on vielä aikaa. Tämän hetken suurin ongelma oli, löytyykö Glasusta mulle hyvä 

talvitakki alle seitsemälläkympillä, ja kyllähän se löytyi. :)

Buchanan Street

Tämmönen ökyostari

Anu esittelee mun (toista) uutta takkia >8) joka makso vaan £16, ja oli silti kivempi ku Superdryn samanlainen, joka oli £75. Kuvan alareunassa taikasana, eli Primark!

Tommosen villakangastakin ostin, ja hintakin alitti kipurajan

jotain seinää