Helle

Tänään oli, ja on edelleenkin tosi kuuma. Tuntuu, että täällä tuskin on koko kesänä ollut näin lämmintä, ainakin mitä seurailin kesällä satunnaisesti lämpötiloja. Hyvä skoteille, että lopultakin tuli helle, itsestä tämä on jo vähän outoa, kun on tottunut syyskuun lopussa siihen, että öisin alkaa olla jo hallaa. Mutta en valita! Mukavaa kulkea t-paitasillaan ja katsella miten helteinen usva leijuu kaupungin yllä, puistot ja terassit täyttyy ihmisistä ja mukavaa kun ei ole luentoja juuri nimeksikään, eli voi itsekin hengailla ulkona eikä vain katsella kaihoisasti lasin toiselta puolelta!

Princes Street Gardens uuden ja vanhan kaupungin välissä

 Muutenkin pitkästä aikaa sain otettua järkkärini mukaan, kun ei tarvinnut roudata a) salikamoja tai b) läppäriä. Kiertelin sitten ainokaisen luentoni jälkeen ympäri kaupunkia ihmettelemässä ja kuvailemassa kaikkea, mikä nyt ei enää varsinaisesti ole uutta eikä jännää. Kuvaamisen arvoista silti. Tuntuu, että joku ääni kuitenkin koko ajan kuiskii taka-alalla, että pitää muistaa keskittyä koulujuttuihinkin, niitäkin alkaa olla jo aika kivasti. Tänään meille esiteltiin uusi itsenäinen projekti (pakko sanoo vaikka ketään ei kiinnosta), IT-Practical. Ei se nyt niin ihmeellinen ole, pitää analysoida WHO:n dataa ja tehdä oma kaavio, jossa vertaa eliniänodotetta eri valtioissa ja jotain toista muuttujaa keskenään ja kirjoittaa näistä pohdinnoista tuhannen sanan essee. Eli voisin esimerkiksi tehdä siitä, miten alkoholin kulutus vaikuttaa Suomessa miesten eliniänodotteeseen, vai vaikuttaako.

Helteinen Princes Street

Mitä enemmän tästä maailman menosta tietää, sitä turhautuneempi olo tulee. Mitä täällä enää muka on tehtävissä, kun varallisuuserot kaikkialla ovat niin valtavat, ja ihmisiä kiinnostaa oma hyvinvointi. Maailman köyhimmät 3 miljardia ihmistä omistavat juuri ja juuri prosentin maailman kaikesta varallisuudesta, kun taas rikkain prosentti omistaa 40%, ja jo maailman kolme rikkainta ihmistä omistavat yhdessä enemmän kuin 48 köyhintä _maata_. Jäätäviä tilastoja, miksei näistä puhuta. Vastaavasti nyt talouskriisin aikaan Kreikkaa avustettiin summalla, josta yksi prosentti olisi riittänyt kriisiapuun Afrikassa, jossa on tällä hetkellä akuutti vesipula ja nälänhätä, ja mm. kymmeniä tuhansia lapsia kuolee viikoittain. Silti sinne tuntuu olevan vaikea saada rahoja kerättyä toisin kuin Kreikkaan, jossa ei ole muuta hätää kuin se, että valtion virkamiehet ovat päästäneet talouden kirjanpidon vituilleen vuosien ajan, ja että kansalaiset itse eivät tajua, että talousuudistukset eivät ole kansan kiusaksi, vaan siksi ettei koko valtio mene konkkaan. Tosin mantsan proffa lupasi syödä kynänsä, jos Kreikassa on euro vielä vuoden lopussa. Mutta niin, ei Kreikassa ole nälänhätä tai vesipula, ja silti sinne riittää rahaa. Kreikka voi syyttää itseään ongelmistaan, valtion virkamiehille mm. maksettiin bonuksia ajoissa töihin saapumisesta, ja pimeän talouden takia miljardeja menee ohi valtion kassan, koska kansalaisten mielestä on ihan ok olla maksamatta veroja. Afrikassa taas eurooppalaiset sorsivat paikallisia vuosisatoja, tuhosivat kulttuurin ja kuljettivat ihmisiä orjiksi, ja nyt ei haluta hyvittää tekojaan mitenkään. Ei hyvää päivää. Olis ehkä pitäny alkaa vaikka autoalan amikseksi niin ei tarvis miettiä tämmösiä. Olis elämä auvoista, kerran totesi eräs kyseisen alan amis, että hänelle maailmanloppu tulee sitten, kun loppuu bensa. Toisaalta on ehkä sittenkin parempi tietää. En tiedä.

Maailman kaunein paikka

Laittakaa tämä kuulumaan ja lukekaa (ps. kaikki kuvat minun ottamia):

Asiaan. Maailman kaunein paikka: Royal Botanic Garden. No ei ehkä sentään, mutta yksi kauneimmista, minkä olen omin silmin nähnyt. Ja melkein meidän takapihalla! Se on siis kasvitieteellinen puutarha, joka on ollut pystyssä täällä useamman sataa vuotta. Alue on todella iso, esimerkiksi minulta kesti puolitoista tuntia kävellä se reunoja pitkin ympäri (välillä tietty pysähdellen kaikkea ihastelemaan). Puutarha on jaettu eri osiin, ja sieltä löytyy esimerkiksi valtava havumetsä, jossa on vähintäänkin kymmeniä eri havupuulajeja, sekä monia vuosisatoja vanhoja lehtipuita, ja onkin mieletöntä kuvitella miten nämä puut on aikoinaan istutettu juuri sitä tarkoitusta varten, että ihmiset kymmeniä vuosia myöhemmin voisivat niitä ihastella, ja voivat vielä kymmeniä vuosia meidän jälkeenkin. Jotain kotoistakin sieltä löytyy, nimittäin eräs loivasti viettävä rinne kasvaa täynnä eri koivulajeja, kaikki jo lehdet ruskassa valmistautumassa talveen. 

 ”Rock Garden” niminen alue muistuttaa kivisine kallioineen Välimeren vuoristomaisemaa, ja täällä tuoksuvat samat yrtit kuin Kreikan vuoristossa vaeltaessa. Keskeltä puistoa löytyy Etelä-Kiinan reheviä metsiä muistuttava alue, bambuineen, pienine lampine ja temppeleineen. Eräs random tyyppi sanoikin hyvin, että on todella kiehtovaa kävellä puistossa ja kuvitella itsensä aina uuteen maisemaan, uuteen paikkaan ja aikaan. Kun kuuntelee kierrellessään musiikkia, ei myöskään kuule ulkopuolella ajavia autoja, jotka eivät todellakaan tunnu kuuluvan tähän taianomaiseen paikkaan. Alueella on myös isot kasvihuoneet trooppisille kasveille, ja ensimmäiset näistä on avattu jo 1800-luvulla. Kuningattaren kunniaksi alueelle on tehty myös labyrintti, joka tosin tällä hetkellä oli vasta istutettu uudestaan eikä siksi ollut niin komea. Komea sen sijaan oli talo, jonka sisäseinät oli päällystetty kokonaan simpukoilla ja kävyillä. Tiedän, että jos säät vielä sallivat, tulen viettämään puistossa tunnin jos toisenkin opiskellen rauhallisessa ympäristössä.

 Puutarha on paras paikka paeta kaupunkiympäristöä luontoon, joka kuitenkin mielestäni on ihmisen luonnollinen elinympäristö. Onpa aiheesta tehty väitöskirjakin ja kirjan pääpointti oli, että ihmiset voivat pahoin kaupungeissa, koska ovat vieraantuneet luonnosta. En ihmettele tätä yhtään, on niin paljon, mitä ihmiset eivät ota huomioon, tai tiedä. Astma ja monet muut sairaudet voidaan yhdistää suoraan ihmisten liian hygieeniseen elintasoon länsimaissa. Lapsi saa luonnollisesti vastustuskyvyn eri tauteja vastaan maistelemalla eri asioita pienenä, likaamalla kätensä, leikkimällä kurassa jne. Jos lapsi kasvatetaan liian hygieenisessä ympäristössä, se voi altistaa monille sairauksille tulevaisuudessa. Senpä takia jonain päivänä saatamme aamupalalla popsia likapillereitä, joissa on tarpeeksi bakteereja, multaa yms pitämään vastustuskykymme luonnollisella tasolla. Tässäkin on siis menty harhaan jo iät ja ajat. Rajansa tietenkin kaikella, selvää on, että köyhimmissä maissa elävät altistuvat lialle ihan liikaa, varsinkin ottaen huomioon heikosta ravitsemuksesta johtuvan huonon immuniteetin.  En vain ymmärrä, mikä saa ihmiset vapaaehtoisesti muuttamaan järkyttäviin betonilähiöihin, keskellä keinotekoisia leikkipuistoja ja ”virkistäytymisalueita”, joissa autot ajelevat parinkymmenen metrin päästä, ja kalliisiin tuulipukuihin sonnustautuneet keski-ikäiset kulkevat sauvakävelylenkeillään. Ruuhka-Suomessa ei ole enää kovin paljon asuttuja alueita, joilla ei kuule autojen melua taustalla. Siitä on tullut osa arkipäivää, kuten tinnituksesta toisille. Toiset eivät edes osaa nukkua, jos on liian hiljaista, toisin sanoen jos ei taustalla ajele autoja läpi yön.

 Toistaiseksi ainoa paikka, jossa olen liikenteen melua paennut, on oma mökkini Ylä-Karjalassa. Sitäkään ei aluksi tullut ajatelleeksi, sitten huomasi että tässä on jotain erikoista, ja lopulta huomasi sen täydellisen hiljaisuuden, joka ympärillä vallitsi. Tyynenä kesäpäivänä kuului vain heinäsirkkojen siritys, lampaiden määkiminen kaukaisella pellolla, vienon tuulen ääni ympäröivässä metsässä. Ei mitään ääniä tästä ajasta, tästä olevinaan niin sivistyneestä ja kehittyneestä vuosituhannesta. Miten sellaisessa hiljaisuudessa pystyisi stressaamaan mistään arkisesta? Jatkuvasti rassaava korvamato on poissa. Valitettavasti nämä alueetkin alkavat olla poissa. Kaiholla mietin tätä täydellistä hiljaisuutta samalla kun kuulen kuorma-auton ajavan katua pitkin, ja jatkuvan liikennevirran valuvan keskustasta poispäin. Rakastan kaupunkeja, mutta rakastan myös sitä, että niistä pääsee joskus pois. Edes puistoon, kulkemaan savista polkua, joka ei tunnu luonnottoman kovalta kuten asvaltti, korkeiden puiden varjoon, jossa ilmakin on raittiimpi, seuraamaan vilkkaan puron juoksua mereen. Kävin eilen juoksemassa tällaista polkua pitkin. Luonto lataa hetkessä akut, jättää kaipauksen. Tämän kaipauksen vangitsen valokuviini, se on motiivini, luonto puhuttelee minua. Silloin minun ei tarvitse kuulua tähän aikaan ja paikkaan, minulla ei ole velvollisuuksia, ei koulujuttuja murehdittava. Minun tarvitsee vain kuunnella.

Erilainen päivä

Eilinen tuntui ihan viikonlopulta, eka ja ainoa luento kun alkoi vasta kymmenen yli viisi. Siitä huolimatta koko päivä meni kaupungilla, lähinnä syömässä. ( : D ) Pizza Hutin buffet oli kunnioitettavan halpa, ja kun ei pizzaa ole tullut syötyä miesmuistiin, niin se oli ihan kivaa vaihtelua, vaikka vatsa menikin sekaisin, kuten aina jotain epäterveellisempää syödessä. Luennon jälkeen Anu tuli vastaan kampukselle, istuskeltiin puistossa ja kuvailtiin.

Muikeena pizzalla

Kampusalueella puistossa

 Puoli kahdeksalta luvassa oli skandinaavien, slaavien, ja Baltian maiden järjestöjen yhteinen leffailta, jossa katsottiin venäläinen kulttikomedia vuodelta -95. Leffa oli todella jäätävä, harmi kun Youtubesta ei löydy traileria (koko leffa löytyy teksteillä jos kiinnostaa), mutta kyseessä oli siis sen niminen elokuva kuin The Peculiarities of the National Hunt, jossa suomalainen tyyppi lähti metsäretkelle venäläisten kanssa. Juonessa ei ollut ihmeemmin päätä eikä häntää, leffassa mm. lennätettiin lehmä hävittäjällä ja juostiin karkuun viinanhimoista karhua. Ja vodkaa juotiin tietenkin joka välissä! Hyvää viihdettä se kyllä tarjosi, vaikka punainen lanka puuttuikin. Tutustuttiin Jyriin, joka on täällä nyt viimeistä vuotta tekemässä väitöskirjaansa, eli aika todella kunnioitettava saavutus! Jyri sanoi, että vähän koti-ikävää on meinannut olla, ja siksi piti liittyä skandinaavien järjestöön, eikä muutenkaan ole tullut pahemmin suomalaisia täällä kuulemma vastaan. Väikkärin tekeminen tosin onkin vähän yksinäisempää hommaa kuin perus luennot. Leffan jälkeen osa (aika pieni osa) meistä lähti Teviotiin tutustumaan paremmin toisiinsa juomisen ja muun merkeissä. Kovin kosteat kekkerit ne ei todellakaan olleet, toisin kuin näiltä kolmelta järjestöltä olisi voinut odottaa. Mukavaa meillä silti oli, ja lähtö venähtikin yli puolenyön, mikä ei sinällään haitannut, koska Anulla oli vapaapäivä perjantaina ja minullakin luento vasta yhdeltätoista. Christian kertoi meillä mielenkiintoisia juttuja brittienglannista, esim. että täällä aasialainen tarkoittaa Pakistanista tai Intiasta tulleita, ja japanilaisia ja kiinalaisia kutsutaan nimellä orientals. Outoja merkityseroja, joita ei kyllä voi tietää ennen kuin täällä on aikansa asunut. Christian on 29-vuotias postgraduate-opiskelija Manchesterista, joka suorittaa tutkintoa nimikkeellä Criminology & Criminal Justice. Tahti vaikutti olevan melko kova, joka viikko parisataa sivua luettavaa ja paljon esseitä, tosin ei mikään yllätys kun ottaa huomioon, että ylempi korkeakoulututkinto kestää Briteissä vain vuoden. Eikä siis ollut myöskään yllätys, että Christianille maistui muutama pintti illan aikana. Mukavaa kun tuntuu, ettei ikä merkkaa täällä ystävyyssuhteissa mitään, kaikki tutut joita oon täällä saanu, on minua vanhempia, osa huomattavastikin. Outoa sinänsä, kun jossain just valitettiin, että Britit saattaa olla 16-17-vuotiaita mennessään yliopistoon, oma empiirinen kokemus on taas ollut, että kaikki olisivat jotenkin minua vanhempia.Kypsyyteenkään on vaikea ottaa kantaa kun ei asu asuntolassa, monesta lähteestä olen lukenut, että eka vuosi on monille aika rankkaa biletystä, monet kun muuttavat ensimmäistä kertaa omilleen opiskelemaan. Ei itse auta (eikä huvitakaan) vetää kyllä sitä linjaa, näiden muutamankin kurssin kanssa on tekemistä jo ihan tarpeeksi! :D itse asiassa tässä on vielä sopivasti iltaa jäljellä, että ehtii lukea vähän mantsaa, jota itse asiassa lukee jo ihan mielissään ja vapaaehtoisesti. Melko karmivaa.

Asianmukaisesti vodkaa

Lisää koulujuttuja ja pohdiskelua

Skotlannin sää näytti taas hauskat puolensa. Aamulla paistoi niin kivasti, että ajattelin josko vielä voisi laittaa valkeat tennarit kun lähtee luennolle, ja takaisin tullessa tulikin vettä niin p*rkeleesti, etten oo ikinä kastunu silleen, vaikka mulla oli sateenvarjo. Sitäkään ei voinu käyttää avoimilla paikoilla ku muuten ei pystyny tuulen takia liikkumaan. Tiet alko tulvia ihan minuuteissa, ja tien ylitys tarkoitti kahlaamista vastasyntyneen joen uomassa. Se niistä valkoisista tennareista :3 oon yrittäny vielä oikein vaalia niitä ku olivat niin kalliit! Pääsin kämpille kuitenkin lopulta, ja eiköhän se kohta taas aurinko paistanut. Muuten on eka oikea kouluviikko menny kivasti, kirjastossa on menny tunti jos toinenkin, ja mikäs siellä on ollessa kun ikkunasta näkyy puistoon ja puut huojuu kivasti tuulessa ja tunturit näkyy taustalla. Näkyy muutkin katselevan välillä kaihoisasti ulos ja osa näyttää nukkuvankin. Mikäs täällä muutenkaan on ollessa, kelpaa varsinkin nyt, kun alkaa saamaan ensimmäisiä kontakteja ihmisiin ja silleen. Luennot on tosi mielenkiintoisia, koska proffat on kaikki tosi innostuneita siitä mistä puhuu, ja kun lukee etukäteen taustatietoja luennon aiheesta, pysyy tosi hyvin kärryillä. Ja kaikki luentomateriaalit ilmestyy nettiin, joten muistiinpanojakaan ei tarvitse tehdä.

Tuossa on mun MyEd -sivu, vasemmalla näkyy kurssit mitä mulla on tämän lukuvuoden aikana, ja noiden kautta saa auki ikkunan, jossa näkyy eri kurssien luentomateriaalit yms. Tämän sivun kautta pääsee myös käsiksi nettikirjastoon, jota kautta luen mm. Philosophy of Sciencen materiaaleja.

Tällaisena päivänä on mukava vaipua ajatuksiinsa (btw taas sataa kaatamalla) ja antaa ajatusten lentää. En ole vielä kovin tosissani miettinyt tulevaisuuttani, onhan se aika kaukainen asia. On kuitenkin muutama kaupunki, jossa haluaisin elää ja asua. Jos siis ajattelen tulevaisuuttani tällä hetkellä. Kaikki riippuu niin monista asioista, vaikkapa siitä koenko tämän tasoisen yliopiston kuinka vaikeaksi. Olisihan se hienoa suunnistaa tästä vielä parempaan suorittamaan maistereita, esim UCL tarjoaisi varmasti yhden maailman parhaista urbaanin maantieteen tutkinnoista, ja kenttätyö tapahtuisi paikan päällä, sillä mikä olisi parempi paikka tutkia kaupunkia, kuin Lontoo itsessään, eräs maailman merkittävimmistä talouden ja asutuksen keskuksista maailmassa.

Tämä kuitenkin vaatii todellista omistautumista oppimiselle. Tällä hetkellä tunnen, että pystyisin siihen, miksipä en? Haluan olla kunnianhimoinen, eikä mikään ole niin ehdotonta. Vaihtoehtoja on uskomaton määrä, kaikki johtavat johonkin, ei tässä mitään hätää ole. Kuitenkin kauemmas katsoessani, näen määränpääni jossain kauempana. Lontoo olisi turvallinen välietappi, mutta tällä hetkellä en näe itseäni Euroopassa vaikka kymmenen vuoden päästä.
              Olen pitänyt Australiasta todella kauan, siinä kiehtoo, miten niin kaukaisessa maassa on silti niin upeita metropoleja. Ilmasto on hyvä, luonto aivan uskomaton, ja ennen kaikkea siellä on kuhisevia ja moderneja kaupunkeja. Perth ja Melbourne erityisesti ovat kiehtoneet, miksei jopa opiskelumielessä. En ole vielä päättänyt, enkä päätäkään, miten pitkälle aion opiskella, mutta jos säilytän tällaisen intohimon oppimiseen, PhD varmaan on ihan perusteltu vaihtoehto. Tämän jälkeen töitä voisi etsiä vaikka yliopistoista.

Perth

Melbourne

Maantieteen luennolla puhuttiin siitä, miten ihmiset muokkaavat kaupunkeja, mutta miten myös jollain tapaa kaupungit muokkaavat ihmisiä. Pohdiskelin itsekin jo aiemmin sitä, että jokaisella kaupungilla on omanlaisensa sielu, joka vetää samanlaisia ihmisiä puoleensa. Edinburghissa on opiskelijoina valtavasti eri kansalaisuuksia, ja kaikkia viehättää täällä joku. Viimeksi tänään kysyin eräältä Hong Kongin läheltä tulleelta kiinalaiselta, miksi juuri tänne, ja hän vastasi, että vanhat perinteet, kaunis kaupunki, hyvä yliopisto. Se täällä varmastikin monella on mielessä, hyvä tutkinto hyvästä yliopistosta. Mutta miksi juuri tänne, aina on olemassa parempiakin. Aasialaiset maksavat muutenkin yli £11,000 per vuosi opiskelustaan Britanniassa, täällä on pakko olla joku juttu, joka vetää juuri tietyn kaltaisia aasialaisia tänne, juuri tähän kaupunkiin. Selvähän se, että Eurooppa kiinnostaa Aasiassa, ja Aasia kiinnostaa Euroopassa. Tai ainakin minua se kiinnostaa miljoona kertaa enemmän kuin Amerikka, kulutuksen ja pinnallisuuden, idiotismin alku ja juuri. Amerikka taas kiinnostaa tietyn kaltaisia ihmisiä, luonnollisesti, luultavasti jopa enemmän kuin Aasia, varsinkin Euroopassa. Mutta hetkinen, Amerikkahan on jo niin nähty! Ja niin on nähty sekin, että sieltä päin on turha odottaa liikoja minkään hyvän suhteen. Voisin toki suorittaa tutkintoni Harvardissa (sinne tosin en pääsisi ikinä), mutta en tiedä, haluaisinko asua vuotta tai kahta Yhdysvalloissa. Tärkeämpää siis onkin, missä asuu, kuin missä opiskelee. Ja mielenkiinnon kohteet ja tulevaisuuden toiveet kun vaihtuvat aina välillä, ei voi tietää missä on viiden vuoden päästä. Eikä kannata edes yrittää, tässä hetkessähän täällä eletään, ja nautitaan jokaisesta päivästä. Nyt ollaan Edinburghissa, ja näköjään aurinkokin taas paistaa, eipä tässä sitten kummempia!

Kubbia ja skandinaaveja

Tänään oli skandinaavien järjestön kokous Meadowsissa, eli yliopiston vieressä olevassa puistossa. Meitä oli paikalla arviolta reilu 50, joista suurin osa paljastui ruotsalaisiksi. Tutustuin pariin suomalaiseenkin, mikä oli ihan mukava yllätys, vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia! Meidät jaettiin neljään joukkueeseen ja pelasimme ruotsalaista seurapeliä nimeltä Kubb, joka muistutti etäisesti Mölkkyä, tosin säännöt olivat paljon vaikeammat. Kuitenkin perusidea oli sama, eli puukalikoilla yritettiin kaataa puukalikoita. Tutustuin useampaan virolaiseen opiskelijaan, ja yhteen manchesterilaiseen, ja pelin jälkeen lähdettiin teelle melko sekalaisena seurakuntana, johon kuului itseni lisäksi kolme virolaista, toinen suomalainen ja britti. Selvisi myös, että olen samalla kurssilla erään virolaisen tytön kanssa, mikä on tosi kiva juttu, koska kaikki vaikuttivat todella mukavilta :)

Kotimatkalla satoikin sitten jo vettä oikein kunnolla, ikävä juttu sinänsä kun piti poiketa Real Foodsin kautta ostamassa mm. kookosmaitoa ja kikherneitä. Ollaan siis tosiaan kasvissyöjiä nykyään, ajateltiin että nyt oli hyvä aika aloittaa kun muutettiin tänne, muuten olisi ollut turhan vaikeaa tehdä aina kotona omat ruoat. Lihaan ei ole enää aikoihin ollut minkäänlaista himoa, ja kun kerran tietää kaikki tehotuotantoon liittyvät kuviot, lihan syöminen olisi todellakin kaksinaamaista. Siitä meni niin sanotusti maku. Kasvissyönti tuntui heti omalta jutulta, kuten moni muukin asia täällä. Se on  myös äärettömän halpa vaihtoehto. Puoli kiloa soijarouhetta riitti kuukaudeksi, ja se maksoi alle 2 euroa, purkin kidneypapuja saa hintaan 20snt, tofukin on huomattavasti lihaa halvempaa. Päätös oli siis eettisyyden lisäksi myös taloudellisesti kannattava! Voimakkaasti maustettu ruoka on todella herkullista, ja kuitu ja proteiini pitää olon kylläisenä pitkään. En ainakaan itse ole huomannut mitään ongelmia kasvisruokavalioon siirtymisessä, aluksi tosin mietitytti että mitä sitä osaa sitten laittaa ruoaksi, mutta soijarouhetta käytetään kuten jauhelihaa ja soijasuikaleita sekä tofua voi käyttää kuten kanaa. Mukavaa kun kaapit on täynnä semmosta tavaraa mitä oikeasti haluaa siellä olevan.

Yks kaappi, täältä löytyy eri soijarouheet, kikherneet ja kidneypavut, himalajan vuorisuola ja semmoset, sokeria meillä ei oo.

Briteissä on kuulemma kasvissyöjiä joku 10-15% väestöstä, varmaan vaan jonkun yksittäisen ihmisen heitto, mutta voisi pitää ihan hyvin paikkansakin, tai miksi ei? Madventuresin tyyppien Subin netissä pyörineet Madcookit tiivistivät asian ytimen mielestäni todella hyvin, tässä eräs "maistiainen":

Voitte uskoa, että asiaan perehtyneellä ei enää tee mieli mennä Mäkkäriin vetämään 20 kananugettia hintaan £4,50, tai KFC:en syömään ehkä kaikista epäeettisintä paskaa, mitä Briteistä saa! Tässä toinen uskomaton video:

"Että sellasta äitien tekemää ruokaa." Hyvää ruokahalua! :)

Tänään kävin oman Director of Studies -tyyppini juttusilla päättämässä tämän vuoden kurssivalinnat. DoS on siis vähän niin kuin opo, mutta hänen kanssaan ollaan tiiviimmin tekemisissä, ja onkin tärkeää olla hyvissä väleissä, sillä häneltä yleensä kysytään suositusta ylempää korkeakoulupaikkaa hakiessa. Kahtena ekana vuonna vain kolmasosa opinnoista on mantsaa, joten valinnanvaraa oli todella paljon, kuten myös huomioon otettavia asioita. Osa kursseista järjestetään King's Buildingsin kampuksella, joka on muutaman kilometrin päässä keskustasta, eikä minulla ole mitään mielenkiintoa kulkea sitä väliä monta kertaa viikossa. Onneksi löysin kiinnostavia kursseja myös keskustan kampukselta. Tämän lisäksi piti ottaa huomioon luentojen ajankohdat, ja tehdä järkevä kokonaisuus, jossa tunnit eivät mene päällekkäin eikä tule liian pitkiä hyppyjä. DoSille mennessä minulla olikin mukana jo valmis paketti, joka sisälsi mm. historiaa ja filosofiaa, ja siinä DoS sitten katsoi huuli pyöreänä kun työnsin sille lapun käteen jossa oli kaikki kurssit valmiina.

Maantieteen laitos, Old Infirmary

Tämän jälkeen kävin esittelykierroksella yliopiston kirjastossa, joka sekin on aika metka paikka. Sieltä löytyy yli miljoona kirjaa, vaikka yksi kerros on remontissa, normaalisti sieltä löytyy kaksi kertaa enemmän. Kirjastosta löytyy myös kahvila ja lukuisia huoneita työskentelyyn. Omalla läppärillä pääsee nettiin koko yliopiston alueella, ja innolla odotan ensimmäisiä hyppytunteja, kun pääsen kirjoittelemaan esseitä kirjaston kahvilassa istuskellen. Yliopiston MyEd -portaalista on myös pääsy nettikirjastoon, jossa on miljoonia lehtiartikkeleita kymmenien vuosien varrelta, ja josta pystyy sanahaulla etsimään hyödyllisiä atrikkeleita kirjoitelmia varten. Välivuoden jälkeen on opiskelumotivaatio taas kohdillaan, ja varmasti siihen vaikuttaa myös innostava opiskeluilmapiiri. Lukujärjestys minulla on aika löysä, keskimäärin luentoja on vain pari tuntia päivässä, mutta suositus on, että jokaista luentotuntia kohti vietetään kaksi tuntia kirjastossa. En tiiä onko siihen tarvetta, tuntuu että nykyiset mantsan kurssit ovat vain lukiomantsan kertausta, mutta eipä sitä vielä tiedä. Kaikkialla sanotaan, että opiskelutahti on intensiivinen, pakkohan se on uskoa.

George Squaren kampusaluetta

Eipä tässä muuta sanottavaa olekaan! Hyvää viikonloppua Suomeen ja muuallekin. :)

Matkalla kotiin

Kaupunkeja

Eilen käytiin Glasgowssa ihan vain huvikseen, koska menopaluulippu on 11,40 ja matkaa junalla tunnin verran. Välimatkaa näillä kaupungeilla on siis vain noin 80km, mutta tätä on vaikea uskoa, koska kaupungeilla ei ole juuri mitään muuta yhteistä kuin se, että molemmat sijaitsevat Skotlannissa.

Keskustaa

 Glasgow on Britannian kolmanneksi suurin kaupunki, ja eron Ediin huomaa todella selvästi; siinä missä Edinburgh on todella epäkaupunkimainen, Glasgow muistuttaa paljon esimerkiksi Helsinkiä. Keskusta oli täynnä korkeita koristeellisia kivitaloja ja erilaisia (jäätävän kalliita) ostoskeskuksia. Edinburghilaiset tuntevat alemmuudentunnetta glasgowlaisia kohtaan, koska vaikka Edinburgh on Skotlannin pääkaupunki, täällä on silti vähemmän asukkaita, ja keskusta on paljon pienempi ja matalampi. Ihmiset olivat todella ystävällisiä, monissa kaupoissa kyseltiin sisään tultaessa kuulumisia, ja eräs rahaa kerjännyt mieskin pyysi anteeksi, kun tuli turhaan kysyneeksi kolikoita (annoin kyllä myöhemmin). Näiden kahden kaupungin ero oli todellakin kuin yöllä ja päivällä, ja vaikka tykkään suurista kaupungeista, olen alkanut pitämään todella paljon siitä, miten Edissä on helppo liikkua jalan, eikä mihinkään keskustassa ole niin pitkä matka, ettei sinne voisi kävellä. Lontoossa ollessa oli outoa, että kaikkialle piti mennä metrolla, ja että kaikelle oli omat kaupunginosansa, idästä löytyi vintagevaatteita, Thamesin varrelta kalliita kauppoja, ja miten vilkkain yöelämä on keskittynyt yhteen kaupunginosaan jne. Mitenhän turhauttavaa olisi yöllä matkustella julkisilla jopa useamman kymmenen kilometrin matkoja kotoa baariin tai baarista toiseen. Lontoo on uskomattoman iso, bussilla keskustasta poispäin mentäessä kestää tunti(!), että päästään pois esikaupunkialueilta, eli Suur-Lontoon halkaisija on noin 80 kilometriä. Lontoon pinta-ala on esimerkiksi puolitoistakertainen New Yorkiin verrattuna. Elinkustannukset Lontoossa ovat myös kaksinkertaiset muuhun Britanniaan verrattuna, tästä syystä sinne on todella ikävää lähteä opiskelemaan, ainakaan alempaa korkeakoulututkintoa.

Suurissa kaupungeissa viehättää se, miten valtavan paljon ihmisiä asuu suhteellisen pienellä alalla, ja miten kaupungissa asuvat ihmiset yhdessä muodostavat kaupungin ”sielun”. Jokainen kaupunki on erilainen tunnelmaltaan, ja luulen, että jokainen kaupunki vetää puoleensa sellaisia ihmisiä, jotka kokevat juuri kyseisen kaupungin tunnelman kotoisana. Kaupunki on kuin elävä organismi, tiet sen verisuonet ja asukkaat ja autot sen solut, jokaisella oma merkityksensä ja paikkansa kaupungissa.

Erityisesti minua viehättävät megakaupungit, eli yli 10 miljoonan asukkaan kaupungit. Niitäkin maapallolta löytyy jo yli 20, suurin osa luonnollisesti Aasiassa. Tokiossa on lähes 35 miljoonaa asukasta, Osakassakin lähes 18 miljoonaa. Nämä kaupungit ovat sulautuneet yhteen, ja junalla matkustaessa ei edes huomaa kaupungin vaihtumista. Kaupunkiketjut muodostavat satojen kilometrien mittaisia betonin, teräksen ja teiden verkostoja. Tästä tekstistä varmaan huomaa selvästi, että olen kiinnostunut erityisesti kaupunkimaantieteestä, tulevaisuuden kaupungeista. Tällä hetkellä yli puolet maailman ihmisistä asuu kaupungeissa, ja prosenttiosuus kasvaa jatkuvasti, samoin ongelmien määrä. Olisi hienoa olla ratkaisemassa näitä ongelmia joskus tulevaisuudessa. Mutta siihen on vielä aikaa. Tämän hetken suurin ongelma oli, löytyykö Glasusta mulle hyvä 

talvitakki alle seitsemälläkympillä, ja kyllähän se löytyi. :)

Buchanan Street

Tämmönen ökyostari

Anu esittelee mun (toista) uutta takkia >8) joka makso vaan £16, ja oli silti kivempi ku Superdryn samanlainen, joka oli £75. Kuvan alareunassa taikasana, eli Primark!

Tommosen villakangastakin ostin, ja hintakin alitti kipurajan

jotain seinää

Mies ja meri

Olen aina asunut sisämaassa, mutta joku meressä on aina kiehtonut. Sen kesyttämättömyys, vaarallinen kauneus, laajuus. Vaikea käsittää, että sama vesi huuhtoo rantaa niin täällä Edinburghissa kuin Oulussakin tai vaikka Karibialla. Kaikki  muuttuu, mutta ei meri. Sen suolainen tuoksu ja pärskeet, joita kova tuuli heittää kasvoille, hiljaa rantaan lipuvat mainingit, valtavat aallot myrskytuulella, merellä on monet kasvot, eikä se tunne armoa niille, jotka uhmaavat sitä. Meri tappoi kymmeniä tuhansia 2004 ja upotti New Orleansin kaupungin 2005, ja silti vuotuiset tulvat takaavat ravinnon sadoille miljoonille ihmisille Aasiassa, ja kylmät merivirrat takaavat ravinnon kalastajille Etelä-Amerikassa. Meri on jatkuvassa liikkeessä, Golfvirta kuljettaa seitsemässä tunnissa Eurooppaan niin paljon lämmintä vettä, että lämpöenergiaksi muutettuna se vastaa koko Euroopan vuotuista energiankulutusta.

               Eikä se silti ole koskematon. Itämeri on maailman saastunein merialue, monilla alueilla saasteet ovat pilanneet veden, kaloja ylikalastetaan kaikilla merialueilla. Ja meri kostaa; vedenpinnan nousu aiheuttaa jo nyt New Yorkin kaupungille kahden miljardin dollarin kulut joka vuosi, kun merivettä pumpataan pois metrotunneleista. Merta pitää kunnioittaa.

Olen käynyt monilla merenrannoilla, Välimerellä, Itämerellä ja Atlantilla, mutta joku Atlantissa kiehtoo, se on todella valtava ja koko Britannia on sen armoilla. Laskuvesi kuivattaa matalikot kahdesti vuorokaudessa, ja nousuvesi nousee korkealle rantoja pitkin. Aina näyttää, kuin myrsky olisi tulossa mereltä, ja öisin majakan valo pyyhkii rantaviivaa. Aallot lyövät loputtomasti, rauhoittaen. Water teaches us acceptance.

Ekoja koulujuttuja ja syvempää pohdiskelua

Eilen oli tosiaan jonkinlainen informaatiopäivä uusille oppilaille Edinburghin yliopiston oppilaskuntatalolla (tai mikä nyt Student Union onkaan) Teviot Row Housella, paikka oli täynnä uusia oppilaita jotka pyörivät ympyrää ja miettivät että mitä täällä pitää tehdä. En ollut sen viisaampi, tosin eipä siellä loppuunsa mitään jännää ollutkaan, sain paksun vihkosen opiskelijajärjestön EUSAn tyypeiltä ja siellä on ohjelmaa kyllä joka lähtöön ja tarpeeseen, mm. grillausta puistossa, klubbausta ja pub crawleja, jossa suunnistetaan tiettyjen pubien kautta lähtöpisteeseen ja juodaan tuoppi jokaisessa. Teviot Row House on muutenkin todella varteenotettava paikka viettää aikaansa, sieltä kun löytyy muun muassa pubi, jossa voi seurata urheilua, ja kerran viikossa talolla on jazz-iltamat. Alakerrasta löytyy edullinen opiskelijoille tarkoitettu klubi, ja siellä järjestetään säännöllisesti Going Underground -nimistä bailutapahtumaa. Myös tämän Fresher's Weekin (eli ekan viikon) aikana siellä järjestetään jos jonkinmoista juttua.

Teviot Row House oikealla, psykanlaitos sen vieressä. Tässä aukiolla porukka käy skeittaamassa aika paljon. Ps. nuo krokotiilit liittyy Jungle City -tapahtumaan.

Mielenkiintoisia on myös oppilasjärjestöjen (societies) tarjonta. Täältä löytyy esimerkiksi Harry Potter Society, Beer Society ja Come Dine With Me Society. Omaa sydäntä lähinnä on varmaan teehen ja joogaan liittyvät järjestöt, joskaan en ole ottanut vielä edes selvää missä ja milloin näihin järjestöihin voi käydä tutustumassa ja liittymässä. Luonnollisesti myös skandinaaveille on omansa, ja siellä pystyy tapaamaan muita pohjoismaista tulleita, eli myös muita suomalaisia. Skotlantihan on ylivoimaisesti suosituin suomalaisten hakukohde ulkomailla, joskin Glasgowssa ja Aberdeenissa on enemmän suomalaisia helpompien pääsyvaatimusten takia. Odotan silti innolla muiden pohjoismaalaisten tapaamista, mielenkiintoista kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat opiskelleet täällä jo mahdollisesti useamman vuoden. Muistan kun tammikuussa tultiin tänne Anun kanssa ja samalla lennolla palaili paljon suomalaisia joululomalta takaisin Ediin, ja katselin ihan että vau, saakohan sitä itse sitten ens talvena kuulua siihen joukkoon, joka vaan vierailee Suomessa.

Syssy tulloo

Oon halunnu asua ulkomailla ehkä siitä asti kun olin 12, tykkäsin tähtitieteestä ja ajattelin että NASAlla olis kiva olla töissä isona. Kun lukiossa fysiikka ei mennytkään enää yhtä hyvin kuin muut aineet niin sitten piti miettiä jotain muuta. Maantieteessä viehätti se, miten poikkitieteellinen ala se on, siinä pystyy lukemaan yhteiskuntaoppia, historiaa, biologiaa, uskontoa, kemiaa, fysiikkaa, melkein kaikkea mahdollista. Briteissä on normaalisti aika jäykkää sen suhteen, mitä yliopistossa opiskellaan, eli harvassa aineessa voi ottaa vapaasti sivuaineita oman tiedekunnan ulkopuolelta. Maantiede kuuluu niihin harvoihin, joissa viidesosan opinnoista saa valita käytännössä mistä tahansa tiedekunnasta. Tämäkin tosin selvisi vasta eilen, eli sikäli se ei vaikuttanut päätökseen millään tavalla. Viime syksynä vaan tuli mieleen, että jos kerran haluaa työskennellä ulkomailla, eikö oliskin sama lähteä jo opiskelemaan, kun ei sitä vanhempana enää niin helposti tulis lähdettyä muualle asumaan. Kaikilla ihmisillä on joku paikka, missä niillä on semmonen fiilis, että täällähän vois vaikka asua. Eikö niiden sitten pitäis asua siellä? Mulla se fiilis tuli täällä talvella, tammikuussa suli viimeiset lumet, nurmikko oli vihreänä, linnut lauloi ja tuntui ihan siltä kuin olisi vappu Suomessa, lämmintä melkein kymmenen astetta.

Edinburgh tammikuussa

 Kyllä siinäkin on oma juttunsa, kun Suomessa kolmenkymmenen asteen pakkasilla heittää illalla paksuimman untuvatakin niskaan ja lähtee katsomaan tähtiä ulos, on ihan hiljaista ja kaikki on pysähtynyt. Mutta kuitenkin, pitkät pakkaset ja paljon lunta, pimeää koko ajan, onhan se loppuunsa tosi rasittavaa. Ja onhan Skotlannissa paljon Suomea kuitenkin, kotoinen olo tulee kun kaupunkia ympäröiviä tuntureita katselee. Mielenkiintoista tulee olemaan, kun viettää talven täällä.
                 

Suomessa melkein päivälleen samaan aikaan tammikuussa

Talvista tunturimaisemaa Skotlannissa

Uusi alku

Vähän kuten kaikessa muussakin, myös bloggaamisessa tuntuu alku olevan vaikea. Alun perin meidän piti perustaa Anun kanssa yhteinen blogi, mutta päätettiin, että siitä tulisi varmaan turhan hajanainen, meillä kun on erilainen elämäntilanne ja mieltymykset. Itse en ole vieläkään oikein päättänyt, mistä tässä kirjoittaisin, mutta todennäköisesti aika opiskelu/valokuvauspainoitteinen blogi tästä tulee. Ekasta postauksesta tulee luultavasti myös aika mammuttimainen, kun tässä on kolmen viikon asiat kertomatta.

                      Lähdetään ihan perusasioista liikkeelle: muutin siis tyttöystäväni Anun kanssa Edinburghiin, minä opiskelemaan ja Anu työskentelemään. Niille tiedoksi, jotka eivät tienneet (vuosi sitten en minäkään tiennyt), Edinburgh on Skotlannin pääkaupunki, ja noin 470 000 ihmisen koti. Silloin kun vuosi sitten aloiteltiin hakuprosessia Britanniaan, ajateltiin lähinnä Brightonia ja muita Lontoon lähellä olevia kaupunkeja, mutta Skotlanti astui kuvaan mukaan kun selvisi, että täällä opiskelu on ilmaista EU-opiskelijoille. Tätä seurasi muutama viikko intensiivistä opiskelua ja lopputulos oli, että täällähän olisi kyllä vallan mukavaa asustella. Eikä tämä loppuunsa edes ole kaukana kaikesta, vai onko neljän tunnin junamatka Lontooseen kovin pitkä? Skotlannista ei tiennyt aluksi oikein mitään, mielikuvana lähinnä että se on jotain pohjoista periferiaa jossa ei asustele juuri ketään. Skotlanti on oma valtio, jolla on laaja itsehallinto ja kansallismielisyyskin on huipussaan. Pahin virhe on puhutella skotteja englantilaisina, joita skotit pitävät ylimielisinä ja epäkohteliaina nirppanokkina. Vastaavasti englantilaiset pitävät skotteja, walesilaisia ja pohjois-irkkuja vajaamielisinä lammasfarmareina, jotka vaeltelevat loputtomilla nummilla ja mongertavat juuri ja juuri englanniksi tunnistettavaa kieltä. Kaikki on tietysti melko suhteellista. On totta, että Skotlannissa asuu vain pieni osa koko Iso-Britannian väestöstä, mutta se pieni osa on kuitenkin yli 5 miljoonaa ihmistä. Ja Edinburgh on mielestäni oikein hyvä valinta, sillä britit itse äänestivät sen ”the most livable city in the UK” vuonna 2009.

Kaupungin siluetti meitä lähellä olevasta puistosta kuvattuna.

                      Hakuprosessi oli vaikea, mutta myöntävät vastaukset skottiyliopistoista palkitsivat ja lämmittivät mieltä. Todella harmi, ettei Anu päässyt opiskelemaan, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että välivuosi kahdentoista vuoden opiskelun jälkeen tekee todella hyvää. Edinburgh tarjoaa sitä paitsi paljon virikkeitä, joiden pohjalta tulevaisuuttaan voi pohdiskella: Uskomattoman paljon erilaisia ja inspiroivia ihmisiä, suurkaupungin sykkeen ja kansainvälisen tunnelman, jota ei Suomessa pysty tavoittamaan.

Edinburghin yliopisto on perustettu vuonna 1583 ja sillä on todella pitkät perinteet varsinkin luonnontieteissä (mm. Charles Darwin opiskeli täällä). Yliopisto on myös todella arvostettu ja sitä pidetään yhtenä Euroopan parhaista ja maailmanlaajuisestikin se rankataan jopa kahdenkymmenen parhaan yliopiston joukkoon. Tästäkin johtuen ulkomaisia opiskelijoita on joillain aloilla jopa yli 20%, joten kansainvälistymiseltä ei voi välttyä vahingossakaan, kun kaupunki kuhisee kaltaisiamme muualta tulleita nuoria. Nuorten suuresta lukumäärästä johtuen yöelämä on varsin vilkasta eikä mitenkään verrattavissa Suomeen. Koulujen alettua vilkkain bailuyö on kuulemma sunnuntain ja maanantain välinen yö. Täällä on myös todella hyvä konemusiikin undergroundskene, esim drum and bass / dubstep / elektro –klubeja on perustettu mm vanhoihin varastoihin, ja monet näistä paikoista hommaavat esiintyjiksi nimekkäitäkin alan artisteja, ja muutenkin pitävät yllä valtavirrasta poikkeavia meininkejä niille, joita ei radiohittien kuuntelu (ja ylihinnoitellut drinkit) klubeilla kiinnosta.

En koe, että täällä asuminen olisi mitenkään merkittävästi erilaista kuin Suomessa vaikka mielikuva varmasti sellainen onkin. Ainoat räikeät poikkeavuudet ovat ehkä siinä että suomalaisessa kerrostaloasunnossa ei olisi näin rumaa kokolattiamattoa ja yksinkertaisia laseja ikkunoissa. Kaupoissa ei näkynyt tuttuja tuotteita (paitsi LIDLissä) ja ihmisten kanssa jutteleminen on haastavampaa kun välillä tuntuu että ymmärtää vain joka kolmannen sanan, skotti kun on todella ihmeellinen kieli. Rumia betonilähiöitä ei juuri ole, sen sijaan talot ovat vanhoja (usein yli 100-vuotiaita) kivitaloja, ja vanhan kaupungin keskustasta löytyy asutuskäytössä jopa yli 300-vuotiaita kerrostaloja! Pitää myös paikkansa, että vettä sataa oikeasti lähes joka toinen päivä, mutta säätilat vaihtelevat niin nopeasti, että vettä voi esimerkiksi sataa vartin aamulla ja välissä on monta tuntia auringonpaistetta, ja illalla tulee taas muutama kuuro ja yöksi selkenee. Tämän vuoksi sateenvarjosta onkin tullut vakiovaruste aina kaupungille lähtiessä, riippumatta siitä miten hyvä sää on. Yhtenä aamuna jopa satoi hetken aikaa vettä lähes pilvettömältä taivaalta.

Arthur's Seat on heti kaupungin vieressä ja maisemat on melko komeat merelle.

                     

Byrokratiaa täällä on paljon enemmän kuin Suomessa, kaikki tuntuu olevan jotenkin todella vaikeaa, mikä johtuu varmasti siitä, että emme ole Britannian kansalaisia. Osittain siitäkin syystä halusin muuttaa muutama viikko ennen koulujen alkua, jotta kaikki välttämättömyydet olisi saatu pois alta ennen yliopiston alkua. Nyt kaikki perusasiat on kuitenkin saatu kuntoon ja odottelen koulujen alkua innolla!

Siinäpä jotain perusasioita ja pohjustusta tuleville postauksille, ehkä niistä ei nyt ihan näin pitkiä tule. :) loppuun vielä muutamia kuvia ekan kolmen viikon varrelta:

Uhkaavia pilviä, perusnäkymä

Inverleith Park melkein meidän takapihalla

Vanha kaupunki Princes Streetiltä kuvattuna

Puistohengailua keskustassa