Kokemuksista

Ihmisille kerääntyy kokemusta kaikenlaisista asioista sitä mukaa kun vanhenemme: eri kaupungeista missä asumme, erilaisista ihmisistä, seurustelusta jne. Opiskeluakin voisi sanoa kokemukseksi, ainakin minulle asioiden oppiminenkin kartuttaa kokemusta. Toisille kokemusta kertyy auttamattomasti enemmän. En millään tavalla halua valittaa turvallisesta ja yksinkertaisesta lapsuudestani tai elämästäni pienessä suomalaisessa kaupungissa, joka on täysin tuntematon eteläsuomalaisillekin, mutta kun kuuntelee muiden ihmisten elämäntarinoita niin kyllähän ne vaan kuulostaa paljon hienommalta. Jotkut tulee kaukaisista maista, suurista kaupungeista, ne on kiertäneet maailmaa vanhempiensa mukana ja käyneet vähän kaikkialla. Mutta. Jos tähän ikään mennessä on nähnyt jo lähes kaiken, niin saako myöhemmässä elämässään viehätystä enää mistään? Eikö lapsena kaikki ollutkin niin paljon hohdokkaampaa ja jännempää? Muistan hyvin ne harvat päivät kun kävin kaupungilla porukoiden kanssa ja olihan se niin iso ja valtava paikka. Joillekin se on sitä edelleen. Hiljalleen se vaihtui, Oulu oli se lähin iso ja valtava paikka. Sitten Tampere, sitten Helsinki. Sitten kävin Lontoossa. Ha.

Ylipäätään koko Britannia kolahti tosi lujaa, johtuen varmaan siitä, ettei minulla ollut matkustelusta ihan hirveästi kokemusta.

Jos olisin koko ikäni kiertänyt Eurooppaa, niin tuskin tuo reissu olisi tehnyt yhtä suuren vaikutuksen minuun. Siksi on tavallaan vaikea päättää, onko parempi haalia mahdollisimman paljon kokemusta kaikesta vai ei. Tosin nythän on jo myöhäistä minulle, olen jo nähnyt mitä isosta maailmasta löytyy, entiseen ei ole paluuta. Jos on asunut koko ikänsä pikkukylässä ja käynyt isommissa kaupungeissa vain muutamia kertoja, jos ollenkaan, ehkä edelleen voi viehättyä asioista, jotka muissa eivät enää herätä mitään tunteita. On sekin jotain sellaista, mistä voi olla kateellinen.

Mutta jos Helsinki on joillekin ihmisille jo todellisen ja epätodellisen rajamailla, niin entä maailman suuret kaupungit joista kaikki kuitenkin ovat kuulleet, kuten New York tai Pariisi, tai pilvenpiirtäjäkaupungit ylipäätään. Voiko sellainen kaupunki edes olla olemassa, se näyttää niin utopistiselta, niin kaukaiselta, uskallanko unelmoida siitä? Nämä paikat ovat niin kaukana, että pienessä maailmassa elävän käsityskyky ei yllä niitä kattamaan.

Muistan miten vaikea oli käsittää, että on olemassa kaupunkeja, joissa on enemmän asukkaita kuin koko Suomessa, maassa joka tuntui jo itsessään niin suurelta. Mutta siitä se ajatus sitten lähti. Nähdä enemmän, kokea enemmän. Millaista olisi astella sellaisen kaupungin katuja, nähdä omin silmin nämä paikat jotka on valokuvista nähnyt jo niin monta kertaa, ylittää todellisen ja epätodellisen raja, todistaa itselleen, että minullakin on mahdollisuus olla osa tätä kaikkea. Todistaa, että elämä on kaikkialla pohjimmiltaan samaa. Ihmiset käyvät koulussa ja töissä, ulkona ja kahviloissa, stressaavat raha-asioita ja potevat sydänsuruja. Ehkä kun on lähtöisin maailmasta, jossa viikoittainen kauppareissu kaupungin keskustaan oli iso juttu, osaa arvostaa tätä kaikkea paljon enemmän, mikä on aivan varmasti ihan totta. Tänne muuttaessa Edinburgh ei tuntunut enää kovin kummoiselta paikalta, enemmänkin se tuntui aivan liian pieneltä. En todellakaan olisi ajatellut niin muutamia vuosia aiemmin, rima vain nousi hiljalleen korkeammalle. Se on yksi syy, miksi en voi palata enää Suomeen. Minun pitää nähdä enemmän, kokea enemmän. Ehtisihän sitä myöhemminkin, vai? Vai tuleeko lähteminen aina vain vaikeammaksi kun juurtuu tiettyyn maahan ja kulttuuriin. Pelkäänkö ehkä itse juurtuvani yhteen paikkaan, ehkä sitäkin. Haluan pysyä liikkeessä. Tehdä asioita, joita aina kuuli 'muiden' tekevän, asioita jotka tuntuivat siltä niin kuin itse en koskaan pystyisi niitä tekemään. Miksi en pystyisi? Täällä opiskelu on ensimmäinen askel, kerrankin olen sillä toisella puolella, se 'joku' joka tekee jotain. Jokuhan näitä valokuviakin ottaa, miksen se voisi olla minä? Siitä ei ole mitään varmuutta onko tämä ainoa elämä mikä meillä on, siksi meidän pitää ELÄÄ, viehättyä uusista asioista ja uskaltaa kokeilla uutta. Maailma tuskin muuttuu kovin nopeaan, mutta se muuttaa meitä.