tiistai 31. tammikuuta 2012

Rakkautta ensi silmäyksellä

...tai ensi kuulemalla! Löysin eilen illalla sängyssä makoillessani ja musaa Spotifysta kuunnellessani tunnelmaltaan uskomattoman hyvän kappaleen:


Kuuntelin sitä koulumatkalla, koulussa, salilla, kotimatkalla ja kuuntelen edelleen. Uskomattoman mukavaa ja helppoa kuunneltavaa, temmoltaan täydellinen reippaaseen kävelyyn. Aamusta asti naamalla on ollut leveä hymy, tämän tahtiin kävely tuntui niin kevyeltä että laitoin silmät kiinni ja melkein tunsin leijuvani maanpinnan yläpuolella. Ilta pimeni, lasisten pankkirakennusten valot loistivat kadulle, musiikin takaa kuulin vaimeasti vastaantulevien naisten korkojen kopinan ja pukumiehien kiiltonahkakenkien askelluksen, tunsin nenässäni sadat erilaiset tuoksut: viettelevät parfyymit, italialaisen kahvin, hyvälaatuisen nahkan, kermaiset leivonnaiset, tuulessa ripaus meren suolaisuutta ja maan tuoksua. Liikemiehet suhahtelivat kalliissa autoissaan ohitseni kiireellä kotiin ja punaiset bussit kruunasivat sen hetken täydellisyyden. Mihinpä tässä kiire, valmiissa maailmassa. Olisin voinut kävellä ikuisuuksia, askellus oli niin kevyttä että teki mieli lentää. Ajatukseni lentävätkin jossain kaukana, vapaina ja haaveillen. Täydellistä, täydellistä. Vastaantulevat katsoivat varmaan kuin vajaaälyistä kun hymyilin itsekseni ja välillä kävelin silmät kiinni, liikennevaloissa keinahtelin musiikin tahtiin ja välillä oli pakko vihellellä tuota tarttuvaa melodiaa! Haha. Aijai. Life is good, sometimes.



Lopuksi lisää haaveilemaan laittavaa musiikkia tältä norjalaisporukalta. Suosittelen kuuntelemaan koko tuotannon.



maanantai 30. tammikuuta 2012

Toinen randompäivitys

Enpä tiedä miten näitä edes otsikoisi, kun punainen lanka puuttuu. :) ehkä päiväkirjamaisesti? Eli tässä mitä tapahtui 29.-30.1.

Ihan ensimmäisenä mahtava kuva Riemurasiasta. Sai minut hyvälle tuulelle! Veikeitä elukoita.


Ja asiaan! Tai ennen sitä haluan vielä leijua että eilen treenin lopuksi pumppasin pari sarjaa kymppejä reidenojennuskoneen koko pakalla (114kg). Kenellekään se ei varmaan sano yhtään mitään mutta itse leijuin sillä itselleni koko päivän, haha :D eilen illalla käväisin Whistle Binkiesissä erään kaverini kanssa istuskelemassa. Päivä kuin päivä, olkoonkin sunnuntai. Sattumalta tuli musakuviot puheeksi, ja tyyppi sanoi että hänellä on studio ja kaikki laitteet, mutta jonkun sellaisen hän tarvitsisi, jolta löytyy DJ-vehkeet ja sampleja, ja joka osaa soittaa bassoa (MINÄMINÄMINÄ). Pienimuotoisen musaprojektin kunniaksi sitten paiskattiin kättä, ja tämän viikon aikana olisi tarkoitus käydä studiolla jamittelemassa ja katsomassa millainen meidän yhteisestä visiosta muodostuu. Kuulemma kokeilevaa, hidastempoista ja lievästi stoner rock -tyyppistä musaa olisi tarkoitus tehdä.

Whistle Binkies
Tänään irrottelin julisteet seiniltä, mikä on tarkkaa puuhaa koska maali tarttuu helposti sinitarraan kiinni (?!?) ja seiniin jää sitten ruskeita koloja. Pari nostalgiakuvaa otin siinä samalla, onhan se hienoa muistaa miten ruma kokolattiamatto on joskus ollut!


Pakkasin valtavaan IKEAn säkkiin vaatteita ja roudasin ne uudelle kämpälleni ennen kuin menin ekalle tunnille. Olen vihannut paikkatietojärjestelmän käyttöä ihan alusta asti, eli jostain lukioajoilta, eikä tämäkään 'practical' ollut siinä mikään poikkeus. Mieletön yhteensattuma tosin, kun luokassa kiersi paperi johon kaikki laittoivat nimensä, ja huomasin että vieressäni istuva tyttö oli suomalainen. :D 'ai sä oot suomesta!'. Tutustuin myös paremmin erääseen puolalaiseen jonka kanssa olen kurssilla aiemmin jutellut, ja hän sanoi että käy kaveriporukkansa kanssa vaeltelemassa Edinburghin ympäristössä silloin tällöin, ja pitää huolen että ilmoittaa ensi kerralla, jotta pääsen mukaan. :)

Voitte uskoa että ihmisiä kiinnosti tuo läpikuultava pussi.

Uusi kotikatu
Jos vielä loppuun jotain biisejä. Nyt soi:


Ja tämän biisin tahtiin todella hidastempoista ja chilliä maanantai-iltaa kaikille!


lauantai 28. tammikuuta 2012

Randompäivitys

Eilinen South Asian Studies tutorial kuumotti aika paljon, koska tutorina on kurssin järjestäjä, ja koska meidän ryhmässä on vaan viisi jäsentä, tutorialeissa joutuu vaihteeksi osallistumaankin, vaikka itse ihan luonteeni takia yleensä isommissa ryhmissä olen lähinnä tarkkailijan roolissa. Maisemat tosin oli komeat, Edin korkeimman rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Huomatkaa lumi noiden mäennyppylöiden päällä.


Muuten on varsin keväistä, tämä on Princes Street Gardenista, jonne nämä ovat ilmeisesti jostain karanneet ja nyt niitä on rinteet pullollaan. :)


Ensimmäiset kolme laukullista roinaa on nyt kannettu uuteen kämppään, se on vielä niin vaiheessa että en kehtaa julkaista vielä kuvia muuta kuin tästä leuhkasta sängystä ja ikkunanäkymistä. Laitan lisää luultavasti ensi viikon lopulla, jolloin kaikki tavarat on todennäköisesti siirretty, ja huone sisustettu itseni näköiseksi. Ghettoblasteritkin ajattelin lopultakin laittaa tilaukseen, että pääsee nauttimaan musiikista sellaisena kuin se oikeasti on, eikä siitä laihasta soundista mikä läppärin kajareista lähtee.

Bondage sängynpääty, siinä roikkuu edelleen jotain naruja.

Yliopiston rakennukset pilkottaa puiden takana, kummasti lyhenee koulumatka!
Kohta lähden hoitamaan kansallisvelvollisuuteni pois alta Apex Hotellilla (ja kaikki tietää että Haavistoa äänestetään), ja siitä sitten illaksi leffailemaan. :3 nyt kun on taas niin sekalainen päivitys, niin laitetaanpa samalla sitten ruokakuvia:

Fetasalaatti, liekö siksi niin hyvää kun sitähän ei varsinaisesti tarvitse valmistaa :D esillepano on tietenkin tärkeä, hah!

Soijasuikaletsydeemiä, kelpasi syödä.
Loppuun vois vielä fiilistellä meidän tutoria, tai ylipäätään kaikkia South Asian Studiesin luennoitsijoita, joista jokainen on asunut vuosia Intiassa tai Nepalissa, osaavat hindiä yms. Tutorini kertoi olleensa pari vuotta nepalilaisella pakolaisleirillä, ja kierrelleensä samalla Bhutanissa ja Pohjois-Intiassa. Minäkin haluan, jotenkin päivä päivältä vahvistuu sellainen olo, että jossain siellä mun kuuluu olla, siellä missä tapahtuu. Kentällä eikä toimistossa. Siinä sitä näkee konkreettisesti työnsä jäljen. Haen kesäksi Etelä-Saheliin vapaaehtoistöihin yliopiston kautta, siellä olisi paikkoja koulujen opettajina, kuin myöskin erinäisissä rakennusprojekteissa. Ei aavistustakaan hakukriteereistä tai muusta, mutta tässä ainakin yksi jota kiinnostaisi ihan oikeasti itse asia, eikä ne kaikki elämyshommelit millä sinne opiskelijoita houkutellaan, meiningillä 'kaksi viikkoa avustushommissa, neljä viikkoa kaiken maailman turistikiertueilla ja bailaamassa.'

torstai 26. tammikuuta 2012

Sanaton, hyvin sanaton

En tiedä, mihin tämä maailma on menossa. Ei ainakaan oikeaan suuntaan. Ajattelin, että postaisin tänään parista artikkelista, jotka olen lukenut hiljattain. Toinen oli 570 000 alle 18-vuotiaasta kiinalaisesta orpolapsesta, joista suurin osa on kehitysvammaisia, ja joista suurin osa on hylätty lääkärin suosituksesta (liian kalliit leikkaukset, yhden lapsen politiikka yms.) Toinen oli Aasian maaseudulta, jossa kymmenettuhannet ovat kuolleet ja useammat menettäneet raajojaan purkamattomien pommien takia. Tähän samaan voisi varmaan mainita vielä vaikka nälänhädän, onhan se ehkä lohduttominta mitä on. Suunnaton ärtymys kuitenkin valtasi minut taas tätä suunnatonta välinpitämättömyyttä pohtiessani (jota itsekin olen osa), joten säästän teidät enemmiltä yksityiskohdilta ja tarjoilen muutamia kuvia. "Nauttikaa."






Ja tässä olemme me:




Vuhuu. Keep up the good work. En tiedä mikä tämän idea oli. Kyllä, tämän kuuluisi herättää tunteita. Jopa pintaliitäjissä. Raivostuttaa. saäfkjasdäkfasäfdkas

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Maallisempia asioita

En millään halunnut yrittääkään laittaa äskeiseen postaukseen muuta asiaa, pysyipähän kerrankin kasassa. Nyt sitten muihin asioihin, joita ei sitten niin paljoa olekaan. Kävin tänään ensimmäistä kertaa Royal Botanic Gardenin kasvihuoneissa, olivat kyllä mielettömän hienot, kaikkea aavikkohuoneesta aina pienessä lammessa uiskenteleviin karppeihin. Kohta lähden katsomaan Andrei Tarkovskyn ohjaaman kulttileffan 'The Mirror', joka mukailee mielipuolisesti tajunnanvirtaa. Kuulemma todella haastava, mutta antoisa elokuva. Saattaapa olla vähän ahdistavakin. Tässä traileri (ilman tekstejä kylläkin, mutta ehkä se tavoittaa tunnelman):


Kämppäasiat sain kuntoon, vuokranantajat ottivat yllättävän hyvin kun ilmoitin vain kuukautta ennen lähtöä (kahta ennen olisi pitänyt). Luulin, että tästä olisi pidempi taistelu tullut. No, toisaalta he halusivat loppuajan vuokran yhtenä könttänä, johon päätin sitten olla suostumatta. Brittiläinen takaajakin olisi käynyt, mutta mistäpä minä sellaisen? Uudessä kämpässä ei kuulemma ole millään muulla väliä kuin sillä että vuokra maksetaan ajallaan. Tänään sain parinkymmenen kohdan listan siitä, mitä kaikkea täällä kuuluisi tehdä ennen kämpän tsekkausta. Uskomatonta hommaa, ja sanotaanko että jos kaiken tuon teen, niin kämppä jää paljon parempaan kuntoon kuin ennen tänne tuloa. Ikkunoita ei varmasti oltu pesty, eikä muuten imurin pölypussia tyhjennetty _koskaan_. Taitaa tulla hauskaa kun aletaan takuuvuokrasta taistelemaan. Tässä pari kaunista yksityiskohtaa muuttopäivältä, jolloin luonnollisesti kuvasin kaikki epäkohdat, koska tiesin että kyllä se takuuvuokra keinolla tai toisella keplotellaan:

Mitähän eritettä sohvastani löytyy?

'Please leave the property in the same clean and tidy condition as originally handed over.' Yes, please!

Ai että ku ikkunatkin kiiltelee puhtauttaan!

Jostain syystä ei edes pahemmin jaksa kuumotella tällaiset asiat. Fiilikset on hyvät, huomenna on vapaata, ulkona on kymmenisen astetta lämmintä ja jos tästä taivas vielä vähän selkenee niin pääsee revontulia katselemaan, ja seuraaviksi illoiksi on tekemistä nyt ainakin sunnuntai-illalle asti, joten mikäs tässä ollessa. :) myös eräs minulle sanottu lausahdus on nostanut todella paljon mielialaa. Tämä tosin edellyttää ihan perusmatikan osaamista. Kaikessa negatiivisuudessaan se on hellyttävän optimistinen: 'maybe we will be lucky to demonstrate that minus and minus give plus'. Ehkä se kertoo myös jotain syvällistä ihmissuhteista, välittämisestä, luottamuksesta, ennen kaikkea toisen tukemisesta. Tämän kaltaista optimismia minäkin ymmärrän.

(Enimmäkseen) uskonnoista

Sosiologian tutorialissa meillä oli todella henkilökohtainen keskustelu uskonnoista, uskoista ylipäätään ja myös kirkon tulevaisuudesta. Porukasta löytyi yksi avoimesti uskonnollinen joka kävi edelleen viikoittain kirkossa, monta jotka oli kasvatettu kristityksi mutta jotka eivät uskoneet enää, tutor oli kasvatettu metodistiksi ja eräs sanoi uskovansa korkeampaan voimaan, muttei osannut määritellä uskoaan. Kristinusko on Euroopassa kovassa laskussa, itse asiassa briteistä löytyy enemmän muslimeita kuin katolilaisia ja anglikaaneja yhteensä. Monet uskovat, mutteivät kuulu. Ehkä monet haluavat uskoa siihen, että aina on joku joka pelastaa, tehdä maailmasta vähän vähemmän kaoottisen paikan. Tutkimukset myös viittaavat siihen, että kristinusko tulee todennäköisesti lähes katoamaan parissa sukupolvessa, koska jokainen sukupolvi on edeltäjäänsä vähemmän uskonnollinen. Malta on Euroopan ainoa maa, jossa kristinuskon kannatus ei ole pahemmin lasketus, tietyillä alueilla yli puolet ihmisistä käy edelleen _päivittäin_ kirkossa. Mahtaapa sosiaalinen paine olla siinä vaiheessa jo aika isokin. Muutama tyttö ryhmässä mainitsi, että kun he nuorempina kävivät kirkossa, se oli kuulemma sellainen asia josta ei kehdannut sanoa kavereille leimautumisen pelossa.

Ja siltihän sen pitäisi olla henkilökohtainen asia. Yksi mahdollinen lopputulos on, että yhteisöllisyys vähenee ja itsekkyys lisääntyy. Itsekkyyttä ei kyllä tarvittaisi yhtään lisää. Siksi valtion taholta on kehitetty jotain korvaamaan uskonnot. En tiedä miten suomentaisi sanan 'civil religion', mutta joka tapauksessa se on hyvin pitkälti nationalismia, ja sen avulla jotkut asiat on tehty lähes pyhiksi. Kuten itsenäisyysjulistus Yhdysvalloissa ja kaikki siihen liittyvät asiat, Abraham Lincolnin muistomerkki yms. Näissä paikoissa käyttäydytään kuulemma kuin kirkossa, puhutaan hiljaa ja kunnioittavasti. Todella nerokasta. Myös Steve Jobsin ympärille nousi spontaanisti henkilökultti tämän kuoltua. Jokainen Apple-kauppa laittoi Steve Jobsin kuvan liikkeeseensä, ja moniin näihin paikkoihin kerääntyi 'pyhiinvaeltajia' jättämään muistoesineitä ja kukkia. Samanlainen kultti on noussut Elviksen ympärille, ja erään arvion mukaan 7% Yhdysvaltain väestöstä on käynyt Gracelandissa, ja sosiologian proffakin oli ollut mukana eräässä kirkollisessa tilaisuudessa, missä Elvistä oli luettu ääneen ja hänen sanoistaan käsketty ottaa oppia lähimmäisenrakkaudessa. Että sillä lailla, ehkä ihmiset tosiaan tarvitsevat jonkun ylemmän henkilön johon uskoa.


Loppuunsa koko hommalla ei tunnu olevan mitään tekemistä henkilökohtaisen uskon kanssa. Jos paavi sanoo että ehkäisy on aina syntiä, niin silloinhan se on sitten niin eikä voi olla mitenkään muuten...vai?!? Aika maallisilta nämä asiat kuulostaa muutenkin. Katsottiin tänään leffaa/dokumenttia Intiasta, aika rajua matskua mm. Satista, eli siitä kuinka leskeksi jääneet naiset hyppäävät miehensä hautajaiskokkoon, eräänkin patun mielestä se on vain oikeus ja kohtuus, ovathan toisin ajattelevat naiset hänen mielestään sellaisia, joilla on yksi mies aamiaisella, toinen lounaalla ja kolmas päivällisellä, huoria toisin sanoen. Joku nainen taas totesi, että jos nainen osoittaa tällä tavalla rakkautensa puolisoaan kohtaan, miksei miesten sitten tarvitse tehdä samoin. Ei paha pointti. Karmeeta materiaalia kyllä näkyi silläkin videolla kyseisestä aktista.



Tästä päästäänkin omien aivojen käyttöön. Metodisteilla oli kuulemma niin, että vasta murrosiässä pistettiin valitsemaan kastetaanko vai ei, mutta sitten oli kaiken maailman kirkkoleirejä ynnä muita, sellaista aika selkeää tuuppimista siihen suuntaan, jossa todellista valinnanvaraa ei sitten olekaan niin paljoa. Pienessä yhteisössä ulkopuolelle joutuminen on pahin rangaistus. Ei siinä mitään, olisihan se hienoa uskoa että maailma on mystinen paikka täynnä salaperäisiä voimia, kyllähän elämä olisi mielenkiintoisempaa. 'Disenchantment' kuitenkin lisääntyy koko ajan tieteen kehittymisen myötä, ihmiset eivät tarvitse uskontoa selittämään asioita joille ei muuten ole selitystä. Tai monet tietenkin edelleen tarvitsevat. Itselle vain olisi hyvin vaikea saada samaan päähän mahtumaan sekä tieteellisiä todisteita että uskonnollisia selityksiä, jommistakummista täytyy luopua, ainakin jos ihan perinteistä kristinuskoa liputtaa. Kaipa sitä voisi uskoa esimerkiksi siihen, että tämän maailmankaikkeuden takana on joku suurempi juttu, mutta uskonnon kanssa sillä ei sitten olekaan mitään tekemistä, ehkä siksi että se edellyttää myös vähän omaa ajattelua. Uskontoja on käytetty massojen hallitsemiseen keskiajalta asti. Kuten Karl Marx nasevasti tiivistää, 'religion is the opium of the people'. Ja kuten on todistettu, kaikilla eläimillä on luontainen tarve päihtyä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Mennyt viikonloppu!

Sopivan yllättävä viikonloppu, positiivisessa mielessä tietty. Perjantaina kävin katsastamassa uuden kämppäni, ja todellakin otin sen koska se oli mielettömällä paikalla ja kaikin puolin täydellinen. Muutan vasta 9. helmikuuta mutta saisin kuulemma jo avaimet jos haluaisin. Ajattelin pari yötä ensi viikolla jo viettää siellä, kokeilla arjen sujuvuutta ja tietty tutustua Sebastianin kavereihin, sen huone oli kuulemma melkoinen 'social hub'. Mullekin sanottiin ettei tarvitse edes ilmoittaa jos tuo kavereita kylään. Jäi sitten menemättä sinne keikalle, koska huomasin liian myöhään että ennakkoliput oli jo myyty, ja viimeisiä sai mennä jonottamaan ovien auettua. Heitin kolikkoa siitä lähdenkö tihkusateeseen ja tuuleen jonottamaan pariksi tunniksi ja toivon että pääsen ennen puolta kahta sisään. No se ei ollut iso menetys, koska alkuilta meni chillaillessa Stefanin ja sen kämppisten kanssa, ja kyllähän tuo puoliltaöin jo laiskottikin siihen malliin ettei millään olisi huvittanut enää lähteä takaisin kaupungille.





Lauantaina olikin sitten edessä kahdet illanistujaiset. En uskaltanut ottaa kameraa mukaan, koska tiesin että meininki kaupungilla on aika raju ensimmäisen kouluviikon päättymisen takia, ja ajattelin että jos saan turpaani niin eivätpähän saa kameraa. Eikä menoon tarvinnut pettyä, siitä lisää myöhemmin, nyt takaisin aikajärjestykseen. Ensimmäiset bileet sopivat täydellisesti alkuillan viettoon, koska isäntä kiskoi (taas) kaksin käsin vodkaa ja puoli kymmeneltä tanssi pöydällä housut nilkoissa. Naurua kyllä riitti. No, siitä olikin hyvä jatkaa sitten seuraaviin, joista en tuntenut kuin yhden ihmisen ennalta, enkä tätäkään itse asiassa ollut edes koskaan nähnyt livenä. Bilekämppään saapuessa selvisi, ettei hänkään ollut vielä saapunut, joten olin täysin randomeiden tyyppien luona täysin randomeissa bileissä. Oven avasi kikkarapäinen espanjalaismies, ja heti tuli fiilis että nyt ollaan minun tyyppisessä paikassa. Pianpa paljastui että hän onkin yksi kämpän asukkaista, hitto että hävetti kun olin jo ehtinyt mennä sanomaan etten tunne ketään. Viidessä minuutissa tuli sitten tämä tuttuni kavereidensa kanssa, ja kylläpä sain paljon uusia kavereita. Muutenkin meno oli minun makuuni, ihmiset mm. polttivat sisällä, tyypit rullailivat sohvalla non-stoppina ja siinä niiden keskellä ringissä istui joku keski-ikäinen nainen, keittiössä irkku soitti skebaa lähtiessäni. Veikkaisin, että suurin osa porukasta oli 23-27 vuotiaita, ja tunnelmakin oli jollain tavalla erilainen, luultavasti nämä olivat elämäni parhaat bileet ylipäätään. Aika laimeaa, joillekin varmaan jokaviikkoinen juttu. Mutta itselle sopii paljon paremmin tuollainen, kuin se että pääsee katselemaan miten tyypit kiskoo kaksin käsin kirkasta. Jos sitä saa kaupasta niin ei se tarkoita sitä että se kaikki pitäisi yrittää juoda, muutaman vuoden vanhemmat on sentään jo sen tajunneet.



lisättävää?


Sitten siihen aiemmin mainostettuun kotimatkaan. Se ylitti kaikki odotukseni. Vaikka kävelen vain isoja teitä pitkin öisin. Parinkymmenen minuutin aikana näin ikäiseni kaverin naama ja vaatteet veressä, teiniparin tien viereisellä _hautausmaalla_ lopettelemassa panopuuhiaan, nuoren naisen joka tuli vastaan ja sanoi irstaalla äänellä 'oh but look at you gorgeous', ja järkyttävän paljon oksennusta. Kyllä täällä osataan ainakin tämä nollauspuoli hoitaa huolella kotiin. Ja täällä on kuulemma vasta Skotlannin kolmanneksi paras meno Glasgown ja Aberdeenin jälkeen, no minulle kyllä riittää mainiosti! Glasgowsta tuli mieleen yhden paikallisen kovin naapurirakkautta tihkuva heitto: 'GLASGOW! Glasgow's just a FOCKING HOLE, A FOCKING HOLE.' :D:D haha, kuvitelkaa mies punaisessa parrassaan vaahtoamassa tätä humalaisella skottiaksentilla.



Niin ja nämä postauksen (epäsopivat) kuvat ovat tältä päivältä, kävin kuvailemassa ja itse asiassa ensimmäistä kertaa linnalla. Eipä se ihme, että turistit siellä käy, oli nimittäin mielettömät maisemat. Istuskelin juomassa teetä termarista ja fiilistelin auringonlaskua. Minulle viikonlopun nollasi täydellisesti Caledonian Orchestra, joka soitti Greyfriars Churchissa (täyttää vaatimattomat 400 vuotta vuonna 2020) Brahmsia. En ole uskonnollinen, mutta kirkoissa on rauhallinen tunnelma, ja akustiikka oli mieletön. Ulos kävellessä oli hautausmaan yllä todella kaunis tähtitaivas, ja vanha kaupunki nousi mäen päälle koko komeudessaan. Näkymä, joka on pysynyt käytännössä tismalleen samana useamman sata vuotta! Jotenkin kovin romanttista. Hautausmaakin on yli 500-vuotias, ja hienosti piilossa keskellä vanhaa kaupunkia. Kokonaisuutena tämä oli todella hyvä ensimmäinen viikko!


keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Hengailua

Tämän päivän tunnit olivat nopeasti pois alta, ja sen jälkeen vietin todella hauskan iltapäivän. 5 tuntia vierähti mm. kahvilassa, syömässä ja pääsääntöisesti kävellen. En arvannut, että kaupungilla hengailu venähtäisi niin pitkäksi, joten en älynnyt ottaa kameraani mukaani. Kotimatkalla aurinko oli juuri laskemassa ja valaistus oli täydellinen. Kaupunki on kauneimmillaan, kun aurinko on juuri laskenut, muttei ole silti pimeää. Tässä (surkealla) kännykkäkameralla otettuja kuvia:






 Olin ajatellut illalla suunnata Bongoon tanssahtamaan dupstepin ja junglen tahtiin mutta eiköhän jalat ole tänään saaneet jo oman osansa. Sitä paitsi niitä pitää säästää perjantaille, koska silloin Cabaret Voltairessa esiintyy yks Britannian parhaista d'n'b artisteista, High Contrast, ja on luultavasti ihan leppoisat kekkerit luvassa. Halvaksi tulee kun ei tarvitse lähteä isoille areenoille katsomaan mitään superbändejä, riittää kun maksaa muutaman punnan sisäänpääsystä paikalliselle klubille, haha! High Contrastin musiikissa yhdistyvät jazz ja drum and bass (genren nimi on liquid) eli käytännössä kaksi minulle hyvin rakasta musiikkityyliä. Se ei ole ollenkaan niin aggressiivista kuin tavallinen d'n'b, sopii loistavasti myös rentoutumiseen. Luonnollisesti DJ-setissä on sitten vähän raskaampia miksauksia. Leppoisan biisin saattelemana huippua keskiviikkoiltaa kaikille, minä vetäydyn jo fiilistelemään huomista vapaapäivääni!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Taas koulua...

...mutta hyvässä merkityksessä! Onpa kivaa olla taas koulussa, nyt tuntuu että olen valinnut kurssit todella hyvin. Keskiviikkoisin koulu loppuu jo yhdeltätoista, torstai on koko kevään VAPAA. Mantsan pakollisen Earth Surface Systemsin (joka nyt ei ole se suosikki) lisäksi minulla on sosiologiaa ja South Asian Studies -niminen kurssi. Sosiologia tukee todella hyvin viime syksyn Human Geography -kurssia. Tiesittekö, että kun briteissä tehtiin kysely, jossa vastaajat saivat itse kirjoittaa uskonnollisen vakaumuksensa, yli 390 000 jediritaria ilmoittautui. Näin ollen he olivat yksi Britannian suurimmista uskontokunnista. Tämä vitsailu puolestaan sotki koko tutkimuksen.


jee


Eilen oli ensimmäinen Scandinavian Societyn tapahtuma, outoa että tosi paljon uusia kasvoja oli ilmaantunut paikalle! Kameran tietenkin olisi voinut älytä ottaa mukaan. Luvassa oli leikkimielistä tietovisailua ja jutustelua. Olin todella onnekas, koska tutustuin erääseen tanskalaiseen, jonka kanssa asumiskuvioni tulivat puheeksi ja hän mainitsi että hän ja hänen kämppiksensä ovat epätoivoisesti etsineet uutta kämppistä. Soluasunnoksi se on suhteellisen kallis, mutta säästän nykyiseen asuntooni verrattuna £150 kuussa (melkein 200€), ja siitä on matkaa yliopistolle vain 5 minuuttia (nykyisen 35 minuutin sijaan), joten mitäpä tässä edes miettimään, varsinkaan kun kuukauden päästä saan muuttaa tästä pois. Käyn katsastamassa sen loppuviikosta, mutta itse olen kyllä ihan muuttofiiliksillä! Kävelen kouluun ja salille yli 10 tuntia viikoittain, jännää kun ei tarvitse aina lähteä ja herätä hirveästi etuajassa! Parasta luonnollisesti on uudet tuttavat, Sebastian on helposti sosiaalisin ja puheliain ihminen jonka tunnen. Kävelin yöllä pois Teviotista ja mietin, että tästä tulee mieletön kevät. Yö oli lämmin, keväinen tuuli puhalsi mereltä ja Fifen valot tuikkivat lahden takana. Aamulla nurmikot olivat kuurassa ja taivas sininen, usvaa leijui ilmassa, huomenna on taas puolestaan yli kymmenen astetta lämmintä. Kouluun kävellessä oli mielettömän hyvä fiilis, eikä se tällä kertaa ollut vain ohimenevää, oikeastaan se on kestänyt nyt useamman päivän yhtäjaksoisesti! Aika poikkeuksellista talvimasennukseen taipuvaiselta ihmiseltä. Mikään asia ei kaivele mielessä tai vaadi huomiota, ajatukset ovat seesteiset. Uusi huulikoru on saanut huulen kipeäksi liian nauramisen takia, haha! :) ja saan hiukseni taas ponnarille puolentoista (onko siitä oikeesti niin kauan) vuoden jälkeen, jes! Aika randomeita ilmoituksia kyllä. P.S. pahoitteluni siitä, ettei minulla ole mitään oikeasti tärkeitä kuvia näytettävänä :D

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Ihmisten uskomaton pahuus



Okei, tässä taas aika rankkaa pohdittavaa tulossa. Ihmisten pahuuden määrä on ääretön, käsittämättömän suuri. Joka hetki särkyy lukemattomia ihmisiä toisten ihmisten vuoksi. Tarkemmin sanottuna itsekkyyden ja piittaamattomuuden. Luottamus voidaan pettää uskomattoman monilla eri tavoilla, valhein ja teoin. Joistakin ihmisistä löytyy jopa kaikki vihaamani piirteet, onnitteluni siitä heille. Onhan se hyvä, että vihani kohde saa kasvot. Kadulla kävellessäni näen heidän silmistään etteivät he välitä. Heille elämä on peliä, ihmisiä keräillään ja dumpataan kuin vaatteita, tunnearvonkin ollessa samaa luokkaa. Kokeillaan mikä näyttää hyvältä päällä, kyllästyttyä heitetään menemään. Sillä lailla. Toivon, että he kaikki saavat ansionsa mukaan, kohtaavat jonkun joka kohtelee heitä aivan yhtä paskasti kuin he itse ovat kohdelleet läheisiään. Mitään muuta en toivo heille, koska he eivät ansaitse mitään hyvää. Tässä maailmassa hyysätään jo ennestäänkin ihan liikaa ihmisiä, jotka eivät sitä ansaitsisi. Ja särkyneet ihmiset joutuvat pohjalle, vaikka ovat syyttömiä, samalla kun välinpitämättömien joukko jatkaa kenestäkään muusta kuin itsestään piittaamatta. Toivottavasti kohtaatte vertaisenne, jonkun jonka sydän on yhtä musta, ja joka murskaa teidätkin kuten te murskaatte hyväsydämisiä, jotka yhä haluavat uskoa ihmisten hyvyyteen. Missä helvetissä on rakkaus, on tämäkin hieno maailma. Valtavan suuret kiitokset teille kaikille itsekkäille kusipäille, jatkakaa toki samaan malliin niin saadaan tästä maailmasta vielä vähän paskempi paikka. Teillä on hieno tavoite: tuhota luottamus ihmisten väliltä. Voi että miten jaloa. Mutta hyvä että teillä on hauskaa!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Jännää

Damista tulon jälkeen ei ole tapahtunut yhtään mitään johtuen siitä, että palasin etuajassa lomilta, koska suurin osa tyypeistä on vielä muualla ja palaa vasta tänä viikonloppuna! Mutta eipä ole kyllä haitannutkaan, on mukava hengähtää ennen kuin maanantaina se on taas menoa sitten. Mielettömän kivat säät täällä kyllä on, pilvetöntä taivasta tarjoillaan jo toista päivää putkeen, piti ihan ottaa kookosmaidon hakureissulle kamera mukaan aamulla ja kuvailla. Paluumatkalla mukaan tarttui myös animea ja Calvin Kleinin bokserit, mutta ei siitä sen enempää, muotibloggaaminen tuntuu vähän vieraalta :D





Vaikka muuten ei ole tapahtunut mitään, pääni sisällä on ollut turhankin ruuhkaista. Huomisesta lähtien sitä ollaan ihan yksin täällä kun Anu palaa Suomeen, se on herättänyt kaikenlaisia ajatuksia epätoivosta ylpeyteen. Nyt sitten kaikki elämässäni täällä on uutta eikä mikään enää vanhaa. Toisaalta se on äärettömän mielenkiintoista, toisaalta vastuun määrä on valtava. Mutta onpa siitä muutkin selvinneet. Eikä mulla täällä mitään hätää ole!

Tämmöinen söpöliini tuli matkalla vastaan :3





Eli sikälikin oikeastaan ihan kivaa, ettei ole tapahtunut mitään sen ihmeellisempää, eiköhän tässä ehdi tapahtua yrittämättäkin vaikka mitä. Hauska nähdä mistä elämäntilanteesta sitä itsensä kesällä löytää. Tietty jatkuvuus on mukavaa, on jotain minkä tietää pysyvän, mutta toisaalta ilman yllättäviä tapahtumia elämä ei olisi mitään. "You are alive. Do something. The directive in life, the moral imperative was so uncomplicated. It could be expressed in single words, not complete sentences. It sounded like this: Look. Listen. Choose. Act." -Barbara Hall