_taas_ viikonloppu

Eka viikko tuntui melko pitkältä 'aikaisten' (sekin on aika suhteellista) aamuherätysten takia, mutta samaan aikaan meni todella nopeasti kun oli niin paljon kaikkea kivaa, tätäkin postausta olen yrittänyt väsätä perjantaista asti siinä erityisen hyvin onnistumatta. Perjantaina lopultakin tuntui siltä, että flunssakin on mennyt ohi ja pääsin pitkästä aikaa salille, ja muutenkin olo on ollut koko viikonlopun mielettömän kevyt kun ei enää portaissa hengästy kuumeilun takia eikä enää tarvi öisin herätä siihen kun ei meinaa nenän tukkoisuuden takia saada henkeä.

älä putoa kisuli

rakastan auringonlaskuja

Eilen yksi ja käytännössä ainoa suomalainen tuttu kävi kylässä ja sovittiin parikin siistiä valo- ja videokuvausproggista ensi viikolle, niistä lisää sitten kunhan on jotain valmista näytettävää. :) Mm. musavideon kuvausta kuitenkin luvassa. Hänkin sanoi, että joihinkin kämppiin mennessä tuntuu siltä kuin olisi ei-toivottu tunkeilija, mutta meidän kämpässä kaikki tulevat heti juttelemaan ja juttua riittää. Entinen kämppikseni Martin myös kävi hakemassa imurini rankassa vesisateessa entisestä kämpästämme, koska tunsi olevansa syyllinen siihen, ettei ollut älynnyt muuttaa sitä muiden kamojeni kanssa. Ihmettelen syvästi, miten kämpän uudet asukkaat ovat antaneet täysin randomin ihmisen tunkeutua kämppään ja viedä jotain suhteellisen arvokasta mennessään. Martinilla tosin edelleen on entisen kämpän (ja muidenkin entisten kämppiensä) avaimet, enkä tullut kysyneeksi, oliko kämpässä ketään kotona heidän vierailunsa aikana. Haha.

Käytävän neliömetrin kokoinen komero, joka oli täynnä päällekkäin ladottua rojua, muuntui eilen todelliseksi tilaihmeeksi kun Martin mahdutti sinne vaatekaapin ja ison hyllyn. Sillä aikaa kaikki entinen roina lojui kylpyhuoneessa, ja sitä oli oikeasti todella paljon. Nyt se kaikki kuitenkin sujahti tuonne oikein vaivattomasti, ja sain vielä omille vaatteilleni ja kengilleni säilytystilaa, joten tämäkin järjestely oli oikeastaan minua varten tehty (tosin se selvisi vasta myöhemmin, muuten olisin auttanut), ja Martin käytti siihen paljon aikaa. Bulgarialaiset ovat uskomattoman sydämellisiä ja ystävällisiä ihmisiä, he rakastavat nauramista! Minulla piti olla illaksi menoa, mutta sen peruunnuttua jäin kotiin ja kämppä täyttyi bulgarialaisista kun Martinit järkkäsivät pienimuotoiset tuparit. Itse asiassa olin ainoa ei-bulgarialainen. Jostain syystä tunsin oloni todella kotoisaksi enkä yhtään ulkopuoliseksi, minun lähelläni olevat ihmiset keskustelivat mielellään englanniksi, ja välillä joku myös kertoi minulle, mistä muut puhuvat. Ja koska briteissä ollaan, jokainen osaa englantia todella hyvin, joten sikälikin tilanne oli aivan erilainen kuin jos olisin ollut kotibileissä Bulgariassa. Yksi silmäänpistävä asia bulgarialaisissa on se, miten erilaisilta he näyttävät suhteessa toisiinsa. Väitän, että jos samaan huoneeseen kokoontuu parikymmentä suomalaista, meissä on sen verran yhdistäviä piirteitä, että pystyn kertomaan jos joukossa on joku muualta tullut. Minun silmiini kuitenkin bulgarialaiset näyttävät keskenään todella erilaisilta, joukossa olisi ihan hyvin voinut olla amerikkalaisia, italialaisia, ranskalaisia, jopa brittejä. Joten luulen, että jokainen stereotypia bulgarialaisten ulkonäöstä on jollain tasolla oikea.



Tänään olen kävellyt yhteensä varmasti alle sata metriä, sängystä keittiöön ja takaisin -periaatteella. Ajattelinkin, että jos tässä vielä pienen kävelylenkin tekisi illalla, että tulisi edes vähän liikuttua. Jälleen kerran mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!