torstai 19. huhtikuuta 2012

Lissabon

Tässä postauksessa on sitten helposti yli 100 kuvaa ja paljon tekstiä, joten anteeksi jos latautuu hitaasti tai jotain. Yritän edetä aikajärjestyksessä, koska se on varmaan ainoa looginen tapa.

Heräilin Edissä neljältä jotta ehdin koneeseen, hyvä puoli oli tosiaan se että olin jo aamupäivällä perillä. Lentomatkalle sattui todella kaunis sää ja ihastelin pilviä aina silloin kun en ollut nenä kiinni mun matkalukemisessa, tosi jännässä romaanissa jonka sain mukaan Suomesta.


Perillä olikin sitten jännittävää, kaupunki oli järkyttävä sokkelo ja karttakin hämäsi pahasti, muutama kartassa oleva 'iso tie' oli todellisuudessa muutaman metrin levyinen kuja. Nautiskelin auringonpaisteesta joka kerta kun oli mahdollisuus istahtaa, ja kävin syömässäkin ennen kuin päädyin hostin kämpille. Meininki oli todella autenttinen, juuri sellainen kuin mitä lähdin hakemaan. Tuota katua laskeuduttiin sisäpihalle ja kuumottavia puuportaita noustiin ylös ja sitten puutikkaita kämpän ullakolle mikä oli täynnä patjoja, Dariolla on ollut parhaimmillaan 14 sohvasurffaria yhtä aikaa. Sain heti kämpän avaimen, mikä tuntui todella uskomattomalta, hienoa että joku luottaa noin kovasti ventovieraisiin. Yläkerrassa nukkuivat myös Diego ja Valentina, Diego on Kolumbiasta (näytti ihan inkkarilta) mutta asuu Italiassa, hän oli Erasmus-vaihdossa ja Valentina on hänen tyttöystävänsä, joka on vain tullut hengailemaan. Meininki oli lunki, ja ensimmäisenä iltana kämppään tuli nelikymppisiä tummaihoisia miehiä, jotka eivät osanneet sanaakaan englantia, mutta meillä oli silti hauskaa! :D yläkerrassa oli suhteellisen kylmä nukkua, ja niin kuin kuvista näkyy niin asumisen taso ei ole kovin korkea. Vuokrakin oli tosin vain 140e/kk.








Seuraavana päivänä jalkauduin aikaisin kaupunkiin ja ostin päivälipun metroon, koska se maksoi vain viisi euroa, ja koska kaupunki on todella valtava eikä sitä pääse kunnolla näkemään muuten. Matkustin sillä asenteella, että ajoin jokaisen linjan päähän ja tulin takaisin jääden pois aina kun vastaan tuli siistin näköinen asema. Tässä muutamia asemia:












Maan pinnalla eksyin mm. 600 hehtaarin puistoalueelle joka kasvoi eukalyptusta ynnä muuta, pariinkin eri satamaan ja yliopistokampukselle plus monelle siistille asuinalueelle! Kämpille mennessä pysähdyin vielä kuvailemaan tommoselle näköalatasanteelle jossa oli terassi. On varmaan kuumana kesäiltana aika messevä paikka katsoa auringonlaskua kylmä ölbeni kädessä.


















Seuraavana aamuna kävin jossain todella vanhassa kaupunginosassa kävelemässä, eikä ikinä olisi uskonut että tallailee melkein kolmen miljoonan ihmisen metropolissa. Kaikki talot olivat vanhoja, lopulta tiet olivat liian kapeita autoille, kaikki nykyajan äänet vaimenivat kun laskeuduin kujia pitkin rantaan. Tunnelma oli kuin pienessä kylässä, kissat vaeltelivat hiljaisilla kaduilla ja pienellä kivetyllä aukiolla kasvoi puu talojen keskellä.







Ylivoimaisesti parasta Lissabonissa olivat värit. Vahvat arabivaikutteet näkyivät uskomattoman ihanissa ja värikkäissä rakennuksissa ja kaakeleissa. Vähentäis Suomessakin kummasti sen betonihelvetin tuntua...


















Kahdeksi viimeiseksi yöksi suuntasin hostelliin, koska halusin kokea myös aidosti turistina olemisen. 9e/yö sisältäen aamupalan ja ilmaisen netin ei ollut ihan mahdoton muutenkaan. Sitä ennen kävin kuitenkin Diegon ja Valentinan kanssa jossain tosi hämärällä torilla, josta sai kaikkea varastetuista henkkareista tuhannen kortsun laatikoihin.


Hostelli oli ok ja huoneessa sattui olemaan kaksi malesialaista, jotka opiskelivat Cardiffissa, joten lopultakin joku joka puhui englantia. He olivat tutustuneet pariin ruotsalaistyttöön, joten lähdettiin illaksi porukalla ulos ja päädyttiin jonnekin jazzklubille, jossa oli tosi tasokasta livemusaa.





Viimeisen päiväni hengasin Afiqin ja Izwanin kanssa, he saivat minut uskomaan, että jos pystyn toteuttamaan kesän reissusuunnitelmani, lähden todellakin Malesiaan. Ja miksipä en, varsinkin kun on paikallisia oppaita.

voi pojat mitä herkkuja

yhteensä 1,50e


Tänä aamuna sitten suuntasin lentokentälle, otin kimppataksin jonkun hollantilaisen tytön kanssa kun satuttiin bussipysäkille yhtä aikaa. Joku lennonjohtajien lakko Portugalissa oli meneillään, joten lentoani oli siirretty myöhemmäksi, ja kentällä ollessani sitä siirrettiin vielä kaksi kertaa, ja senkin jälkeen istuttiin koneessa yli puoli tuntia ennen kuin päästiin ilmaan. Pääasia, että päästiin. Huh huh. Lissabon on mieletön kaupunki, suosittelen kaikille. Kaupunki sykkii todella verkkaiseen tahtiin, sitä kun malttaa jäädä kuuntelemaan, rentoutuu todella tehokkaasti. Loppuun vielä turistikuvia kaupungin yleisilmeestä. Yritin tarkistaa, ettei tässä postauksessa ole jotain kuvia laitettu kahta kertaa, mutta väsyttää niin paljon, että tuskin onnistuin tarkistamaan kovinkaan hyvin.









4 kommenttia:

  1. Miten tuol on noin huokeeta? :O

    VastaaPoista
  2. Vahva kahvilakulttuuri, ja oltiin aika kaukana turistialueilta. Oli vieläpä mielettömän hyvä espresso. :)

    VastaaPoista
  3. Sait mut just vakuuttuneeks, et Lissaboniin(kin) pitää päästä joskus!

    VastaaPoista
  4. Hyvä, suosittelen siellä käymistä toooodella paljon! :)

    VastaaPoista