perjantai 13. huhtikuuta 2012

BassFace

...oli yliopiston oppilaskunnan järkkäämä Skotlannin kaikkien aikojen suurin d'n'b ja dubstep -tapahtuma. Tulin sieltä juuri äsken, se oli keskustan kampuksella josta löytyy pari klubia. Tapahtumasivuilla mainostettiin että kajareissa oli tehoja 26kW. 26 000 wattia. Mun soundsystemissä on 30. :( siksi en ehkä kuuntelekaan dubstepiä vähään aikaan, koska se kuulostaa nyt niin laimealta. Sain kyllä muutenkin yliannostuksen matalia ääniä.

Äänentoistolaitteisto BassFacen nettisivulta.

Otin taas vajaan kolmen tunnin unet ennen kuin laitoin iltapalan ja lähdin tanssahtamaan. Tapahtumapaikalle saapuessa kuulin basson jytkeen monen sadan metrin päähän. Korvatulpistakaan ei paljon iloa irronnut, koska 'musiikki' oli pääasiassa matalaa HUMMMMMMMMMMM -ääntä joka lähti bassosta. Välillä tärinä oli niin voimakas, että oli vaikeuksia hengittää, ja tuntui että nousee ilmaan leijumaan. Hauskaa. Järjestysmiehillä taasen ei ollut kovin hauskaa, he nimittäin seisoivat metrin päässä äänentoistolaitteista. En halua edes kuvitella miltä se basson jytke siinä tuntuu, kun kymmenen metrin päässäkin oli välillä vaikea olla. Ihmiset myös halusivat hiplata mun hiuksia, tyyliin 'OMG I _need_ to touch your hair can I touch your hair pleaaaase?' Pari tyyppiä tuli myös fiilistelemään sitä miten hyvin tanssin d'nb stepiä. Se nyt on ihan kunnosta kiinni kauanko sitä jaksaa reivata.



Myös itse tapahtuma oli tietenkin loistava, siellä oli monia isoja nimiä soittamassa, joista kyllä missasin osan koska esiintymisjärjestystä ei julkaistu etukäteen, vaan se oli näkyvissä vasta kun menit ovista sisälle. Odotin, että esiintyjät olisivat olleet eri järjestyksessä, mutta selkeästi isoimmat nimet (ainakin maailmanlaajuisen menestyksen mittapuulla) soittivat yllättävän aikaisin ja loppuilta kuului likaista dubstepiä, sellaista joka kuulostaa aina muulloin ihan paskalta mutta kunnon basson kanssa klubilla oikeassa mielentilassa todella hyvältä. Tanssiminen oli hauskaa, ja tykkään fiiliksestä minkä saa heräämällä kesken unien ja lähtemällä tosi epätodelliseen ympäristöön hetkeksi ja palaamalla nukkumaan. Sopivan unenomainen tunnelma. Olokin oli mainio. Olen kuullut, että vaikka ihminen ei voi kuulla infraääniä (alle 20Hz), on niillä joku vaikutus psyykeen, erään tutkimuksen mukaan ne vahvistavat ihmisen sen hetkistä olotilaa. Ehkä siksi oli niin hauskaa! Nyt rauhoitun teekuppi kädessä hetken ja jatkan unia. Hyvää yötä ja huomenta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti