Maailmanparannusta

Viimeiseen viikkoon en oikeastaan ole tehnyt mitään. Tässä on ollut pari päivää, kun en ole poistunut kotoa ollenkaan, lukenut vain artikkeleita ja kirjoja. Muuten olen käynyt vain salilla ja ruokaostoksilla. Rutiini on aika puuduttava, ja alkaa konekin jo nikoitella kun parhaimmillaan se on päällä 12h putkeen ja kovassa käytössä.

Eilen meillä kuitenkin oli todellinen visiointi-ilta kämppikseni Sebastianin kanssa. Sebastian on perustanut yrityksen, joka välittää käytettyjä koulukirjoja yliopiston sisällä nettisivujen kautta, ja hän halusi että kaikki se vähäinen tuotto laitetaan hyväntekeväisyyteen, joten hän 'palkkasi' minut, olen yrityksen 'charity manager' :D hän myös haluaisi, että sivuilta näkyisi konkreettisesti mihin rahat menevät, joten kävisin kuvaamassa mielenosoituksissa ja sen sellaisissa, infoaisin siitä sivuilla ja kirjoittaisin artikkeleita. Keskusteltiin myös maantieteestä ja politiikasta, hän oli todella fiiliksissä geopolitiikasta, sanoi että opiskelisi sitä paljon mieluummin. Hän myös patisti minua tekemään artikkeleita kriittisestä ja vihreästä näkökulmasta ja lähettämään niitä politiikanopiskelijoiden lehteen, se on kuulemma todella pulassa, koska lehdessä ei ole koskaan mitään uutta. Politiikanopiskelijat ovat kuulemma huonoja keskustelemaan ja ideoimaan. Political societyynkin pitäisi kuulemma liittyä ja hänen ultimaattinen visionsa oli, että olen kriittisen geopoliittiseksi muuttuneen lehden päätoimittaja ja societyn puheenjohtaja. Haha. Dream big. En niin välitä, mitä näille visioille tapahtuu, haaveilu on mukavaa. Kieltämättä näistä olisi apua unelma-ammattini eli seikkailija-valokuvaaja-kriittinen journalisti saavuttamisessa.

Keskustelu jatkui pitkälle tämän päivän puolelle. Aamulla nukuin myöhään ja heräsin pirteänä ja täynnä positiivista energiaa, lopulta ulkonakin paistoi aurinko, kävin salilla ja taas kerran ruokaostoksilla (unohdan aina jotain), tulin kotiin ja kuurasin keittiön ja oman huoneeni, Martin auttoi siivoamalla vessan. Huomenna hyvä ystäväni saapuu Suomesta muutamaksi päiväksi, vapuksi on luvassa mm. Ladyhawken keikka! Ja tietysti ne tentit.......... Joihin alankin ahkerasti lukemaan, kunhan teen ensin jotain ihanaa ruokaa. Sietämättömän hyvä fiilis, tällä hetkellä ei oikeastaan mikään voisi olla enää paremmin! Hyvää viikonloppua ihmiset. :)

Pienet asiat

Ylimmässä kuvassa on hiekkaa. Kaikissa kuvissa on kuvattu ihmissilmälle näkymättömän pieniä asioita ja prosesseja. Inspiroiduin tähän postaukseen koska kävin tänään ystäväni kanssa ulkoilmagalleriassa, jossa oli valtavia suurennoksia mm. tämän kilpailun kuvista. Tämän linkin takaa löytyy 15 parasta kuvaa vuosittain vuoteen 1977 asti. Kaikki ovat siis valokuvia, otettu yleensä pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. Kuvissa esiintyy todella mielikuvituksellisia olentoja, rakenteita ja muotoja. Pienikin voi siis olla kaunista. Ehkä pitäisi pysähtyä useammin miettimään pieniä asioita elämässään, sellaisia joita ei usein tule ajateltua, ja jotka usein ottaa itsestäänselvyytenä. Elämämme, kuten koko maailma, koostuu huomaamattoman pienistä asioista. Esimerkiksi onnellisuus koostuu monesta pienemmästä asiasta, jotka koostuvat entistä pienemmistä asioista jne. Joskus voi olla vaikea huomatakaan, miten paljon pieniä positiivisia asioita elämästä löytyy.

P.S. postauksen viimeisessä kuvassa suurennos perhosen siivistä. Nättiä. :)

Arvostelusta

Mietin ensin, kehtaako tällaisesta edes kirjoittaa. Tämä oli kuitenkin sen verran naurettavaa, että on pakko. Musta myös tuntuu, että tästä samasta asiasta olen valittanut ennenkin. 

                Kävelin aamulla kirjastoon, ajattelin etsiä jonkun kirjan ja lueskella siellä vähän aikaa. Siihen aikaan aamusta on aina paljon opiskelijoita matkalla kirjastoon, ja myönnän etten kiinnitä juurikaan huomiota ihmisten ulkonäköön. Edelläni kuitenkin käveli noin minun ikäiseni pariskunta kaverinsa kanssa, ja kun ohitin heidät, alkoi todella armoton arvostelu ulkonäöstäni. Olin siis ihan pari metriä heidän edellään, joten heitä ei selvästikään kiinnostanut kuulenko vai ei. Itse asiassa koko homma tuntui hyvin provosoivalta. Siinä vaiheessa kun kuulin 'yeah, maybe some girls like guys looking like that, but not many' (ja tämän sanottuaan he nauroivat) teki mieli kääntyä ja kysyä, että millä oikeudella he voivat sanoa noin. Olisin myös voinut kommentoida takaisin, että minua ei todellakaan kiinnosta näytänkö jonkun tuollaisen tavallisen nyssykän mielestä hyvältä vai en. En tiedä, onko heille sitten tärkeää pyrkiä miellyttämään kaikkia, vai mikä on tuollaisen arvostelun takana. Suurin osa Edin yliopiston brittiopiskelijoista on keskiluokkaa tai ylempää keskiluokkaa (sosiologian luennolla sanottiin että 75%), joka taas puolestaan on aika konservatiivista varsinkin Skotlannissa. Siksi keskimääräinen opiskelija näyttää mielestäni aika mitäänsanomattomalta. Mutta ei se tarkoita, että heitä siksi päin näköä arvostelisin. Enkä tietenkään ole yhtään sen parempi ihminen vaikka joukosta erotunkin, eihän se ole mikään itseisarvo. Tuli vain mieleen, että joku ihminen voisi ottaa tuollaisesta todella pahasti itseensä, ehkä joku jota on kiusattu koko hänen ikänsä jonkun ulkonäköseikan takia. Olisin itsekin harmistunut ehkä vielä puolisen vuotta sitten. Nyt alkoi vain vituttaa. Kirjastossa luin kirjaa Amerikan ja Britannian rotusyrjinnästä ja yhteiskunnasta eristäytymisestä, ja tuli väistämättä mieleen, että sitä tapahtuu edelleen juuri edellämainittujen kaltaisten ihmisten takia, eikä tämä meidänkään sukupolvi ilmeisesti tule tähän asiaan saamaan merkittävää muutosta. Ilmeisesti rastapäisillä, lävistetyillä ihmisillä on täällä hyvin samanlainen stigma kuin Suomessakin. Eihän meistä voi tulla yhtään mitään, ainakaan sen ylemmän keskiluokan näkökulmasta. Ei, minusta ei varmastikaan tule maailmanpankin pääjohtajaa tai hyväpalkkaista toimistotyöntekijää, ja jos menestys on elämässä onnistumisen mittarina, niin siinä tapauksessa 'epäonnistun' mielelläni. Hyvää päivänjatkoa heillekin sitten vain ja menestystä elämään.

Lissabon

Tässä postauksessa on sitten helposti yli 100 kuvaa ja paljon tekstiä, joten anteeksi jos latautuu hitaasti tai jotain. Yritän edetä aikajärjestyksessä, koska se on varmaan ainoa looginen tapa.

Heräilin Edissä neljältä jotta ehdin koneeseen, hyvä puoli oli tosiaan se että olin jo aamupäivällä perillä. Lentomatkalle sattui todella kaunis sää ja ihastelin pilviä aina silloin kun en ollut nenä kiinni mun matkalukemisessa, tosi jännässä romaanissa jonka sain mukaan Suomesta.

Perillä olikin sitten jännittävää, kaupunki oli järkyttävä sokkelo ja karttakin hämäsi pahasti, muutama kartassa oleva 'iso tie' oli todellisuudessa muutaman metrin levyinen kuja. Nautiskelin auringonpaisteesta joka kerta kun oli mahdollisuus istahtaa, ja kävin syömässäkin ennen kuin päädyin hostin kämpille. Meininki oli todella autenttinen, juuri sellainen kuin mitä lähdin hakemaan. Tuota katua laskeuduttiin sisäpihalle ja kuumottavia puuportaita noustiin ylös ja sitten puutikkaita kämpän ullakolle mikä oli täynnä patjoja, Dariolla on ollut parhaimmillaan 14 sohvasurffaria yhtä aikaa. Sain heti kämpän avaimen, mikä tuntui todella uskomattomalta, hienoa että joku luottaa noin kovasti ventovieraisiin. Yläkerrassa nukkuivat myös Diego ja Valentina, Diego on Kolumbiasta (näytti ihan inkkarilta) mutta asuu Italiassa, hän oli Erasmus-vaihdossa ja Valentina on hänen tyttöystävänsä, joka on vain tullut hengailemaan. Meininki oli lunki, ja ensimmäisenä iltana kämppään tuli nelikymppisiä tummaihoisia miehiä, jotka eivät osanneet sanaakaan englantia, mutta meillä oli silti hauskaa! :D yläkerrassa oli suhteellisen kylmä nukkua, ja niin kuin kuvista näkyy niin asumisen taso ei ole kovin korkea. Vuokrakin oli tosin vain 140e/kk.

Seuraavana päivänä jalkauduin aikaisin kaupunkiin ja ostin päivälipun metroon, koska se maksoi vain viisi euroa, ja koska kaupunki on todella valtava eikä sitä pääse kunnolla näkemään muuten. Matkustin sillä asenteella, että ajoin jokaisen linjan päähän ja tulin takaisin jääden pois aina kun vastaan tuli siistin näköinen asema. Tässä muutamia asemia:

Maan pinnalla eksyin mm. 600 hehtaarin puistoalueelle joka kasvoi eukalyptusta ynnä muuta, pariinkin eri satamaan ja yliopistokampukselle plus monelle siistille asuinalueelle! Kämpille mennessä pysähdyin vielä kuvailemaan tommoselle näköalatasanteelle jossa oli terassi. On varmaan kuumana kesäiltana aika messevä paikka katsoa auringonlaskua kylmä ölbeni kädessä.

Seuraavana aamuna kävin jossain todella vanhassa kaupunginosassa kävelemässä, eikä ikinä olisi uskonut että tallailee melkein kolmen miljoonan ihmisen metropolissa. Kaikki talot olivat vanhoja, lopulta tiet olivat liian kapeita autoille, kaikki nykyajan äänet vaimenivat kun laskeuduin kujia pitkin rantaan. Tunnelma oli kuin pienessä kylässä, kissat vaeltelivat hiljaisilla kaduilla ja pienellä kivetyllä aukiolla kasvoi puu talojen keskellä.

Ylivoimaisesti parasta Lissabonissa olivat värit. Vahvat arabivaikutteet näkyivät uskomattoman ihanissa ja värikkäissä rakennuksissa ja kaakeleissa. Vähentäis Suomessakin kummasti sen betonihelvetin tuntua...

Kahdeksi viimeiseksi yöksi suuntasin hostelliin, koska halusin kokea myös aidosti turistina olemisen. 9e/yö sisältäen aamupalan ja ilmaisen netin ei ollut ihan mahdoton muutenkaan. Sitä ennen kävin kuitenkin Diegon ja Valentinan kanssa jossain tosi hämärällä torilla, josta sai kaikkea varastetuista henkkareista tuhannen kortsun laatikoihin.

Hostelli oli ok ja huoneessa sattui olemaan kaksi malesialaista, jotka opiskelivat Cardiffissa, joten lopultakin joku joka puhui englantia. He olivat tutustuneet pariin ruotsalaistyttöön, joten lähdettiin illaksi porukalla ulos ja päädyttiin jonnekin jazzklubille, jossa oli tosi tasokasta livemusaa.

Viimeisen päiväni hengasin Afiqin ja Izwanin kanssa, he saivat minut uskomaan, että jos pystyn toteuttamaan kesän reissusuunnitelmani, lähden todellakin Malesiaan. Ja miksipä en, varsinkin kun on paikallisia oppaita.

voi pojat mitä herkkuja

yhteensä 1,50e

Tänä aamuna sitten suuntasin lentokentälle, otin kimppataksin jonkun hollantilaisen tytön kanssa kun satuttiin bussipysäkille yhtä aikaa. Joku lennonjohtajien lakko Portugalissa oli meneillään, joten lentoani oli siirretty myöhemmäksi, ja kentällä ollessani sitä siirrettiin vielä kaksi kertaa, ja senkin jälkeen istuttiin koneessa yli puoli tuntia ennen kuin päästiin ilmaan. Pääasia, että päästiin. Huh huh. Lissabon on mieletön kaupunki, suosittelen kaikille. Kaupunki sykkii todella verkkaiseen tahtiin, sitä kun malttaa jäädä kuuntelemaan, rentoutuu todella tehokkaasti. Loppuun vielä turistikuvia kaupungin yleisilmeestä. Yritin tarkistaa, ettei tässä postauksessa ole jotain kuvia laitettu kahta kertaa, mutta väsyttää niin paljon, että tuskin onnistuin tarkistamaan kovinkaan hyvin.