Elämän tarkoitus

Ei, valitettavasti en aio kertoa sitä tässä postauksessa. Pikemminkin tyydyn valittamaan siitä miten mahdoton sitä on tietää. Tai joidenkin ei ole ollenkaan vaikea tietää. Jos kahdeksasta neljään duuni, kaksi lasta, talo esikaupunkialueella, farmari ja koira tuntuu oikealta niin sitten ei juuri tarvitse miettiä tulevaisuuttaan. Itse olen alkanut ajattelemaan, että eikö ne ajatukset oo väkisin syötettyjä, yhteiskunnasta lähtöisin. Miksi ollaan töissä viisi päivää viikossa ja vapaalla kaksi? Ei kuulosta yhtään hyvältä suhteelta. Joku yhteiskuntakriitikko tuumasikin joskus että alkoholi on täydellinen päihde tällaiselle yhteiskunnalle, koska se saa ihmiset unohtamaan miten onnettomia he ovat. Ja onhan niitä päihteitä muitakin: shoppailu, suklaa, kahvi, sokeri... En oo koskaan nähny täällä niin paljon porukkaa liikkeellä kuin tänään, kaikki vauvasta vaariin todistamassa joulun kulutusjuhlaa ja shoppaamassa lämmittääkseen mieltään kun ulkona alkaa olla jo niin koleaa. Eikö joskus voisi antaa aineettomiakin lahjoja? Pitääkö aina joulun alla soittaa ylihilpeitä jouluralleja kaikissa kaupoissa?

Eri tahoille elämällä on eri merkityksiä: yritysten näkökulmasta minun tarkoitukseni on kuluttaa, yhteiskunnan näkökulmasta minun kuuluu tuottaa ja tulevia sukupolvia ajatellen minun kuuluisi varmaan vähän säästääkin. Mutta entä omasta näkökulmastani? Mantsassa opittiin että identiteetti määritellään aina suhteessa muihin, joten voinko edes tietää mitä ITSE haluan? Haluanko edes tietää? Minun mielestäni ihmiset eivät toteuta unelmiaan koska pelkäävät sitä miten helppoa ne olisi saavuttaa. Siinä vaiheessa joutuisi myöntämään itselleen että hukkaan meni nämäkin vuodet. Unelmat on parempi pitää kaukaisina ajatuksina, sellaisina 'kyllä minä jonain päivänä..' Mutta miksi? Eikö se olisi YKSILÖLLE parempi jos Jaakko toteuttaisi unelmansa ja muuttaisi Itä-Suomeen lehmiä hoitamaan, jättäisi kiireisen toimistoduuninsa pääkaupunkiseudulla, ja Pirkko ostaisi prätkän ja ottaisi tatuoinnin, ja Pekka kävisi pari kuukautta Euroopassa. Kuinka vaikeita nämä unelmat muka olisivat toteuttaa, kaikki olisivat hyvinkin helposti toteutettavissa. Mutta ei, ihmiset eivät tunnu uskaltavan. Miksi, sitä en edelleenkään tiedä. Tietäisin edes mitä itse haluan niin olisin tyytyväinen. Kuten eräs tuttu sanoi: opiskellaan niin pitkään että tiedetään mitä halutaan. Totta, siinä on hyvä suunnitelma seuraaville vuosille, ajatuksetkin varmaan selkiytyy tässä miettiessä.

P.S. vanhoja joulukuvia, ah.