Kaikki lähtee kysymyksestä. Millainen minä olen, mitä minä haluan? Itsensä kyseenalaistaminen on todella tärkeää. Minun on vaikea uskoa, että kukaan jolla oli lapsena sama unelma-ammatti kuin nykypäivänä, oikeasti on pysähtynyt miettimään ja kysynyt itseltään: näinkö vähän ihan todella olen muuttunut? Myönnän, että omat unelmani muuttuvat usein, oikeastaan ne ovat vasta muovautumassa. Tiedän suunnan, mutten sitä mihin päädyn. Mielestäni näin on paljon hauskempaa ja realistisempaa. Elän tällä hetkellä valtavien vaikutteiden keskellä, omaksun paljon asioita jotka kyseenalaistavat koko vallitsevan yhteiskunnan peruspilarit. Törmäsin tänään todella hyvään mietelauseeseen:
"It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society." - J. Krishnamurti
Allekirjoitan täysin. Mutta tunnen, että maailma muuttuu edelleen. Toisaalla arvot muuttuvat humaaneimmiksi, toisaalla, kehittyvissä maissa, aletaan vasta palvoa rahaa. Kaikki muutos on uutta, koskaan ihmiskunnan historiassa ei ole koettu vastaavaa globaalistumista, rajojen ja etäisyyksien hämärtymistä. Vain sopeutumaan pystyvät ihmiset selviävät ajan hermolla. Ja se muuttaa meitä. Mutta yhä useampi kysyy, onko olemassa useampikin keino edetä. Monikansalliset yhtiöt päättävät tällä hetkellä kehityksen suunnan, ja se on epäeettinen. Meidän on kyettävä näyttämään, että vaikka globalisaatio on välttämätön, nykyinen suunta ei ole. Muutos lähtee meistä jokaisesta. Samaan aikaan meidän on muututtava ihmisinä, kohdattava omat haasteemme, määritettävä arvomme uudelleen aina kohdatessamme kriisin. Millaiseksi yksilöksi haluan kasvaa, onko minulle olemassa joku paikka? Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan, virran vietävänä. Meillä muilla on oma paikkamme: People's Global Action, Zapatistas, Greenpeace. Me emme ole enää marginaalissa, sen osoittivat kymmenettuhannet Venäjällä protestoineet, sen osoitti Occupy -liike ympäri maailmaa, sen on osoittanut Reilun Kaupan jatkuva kasvu. Yksilöllä on vaikutusta.
Loistava pätkä V for Vendetan lopusta, ei kannata kattoo jos on joskus mielessä vielä katsoa (sori myöskin nuo espanjankieliset subit, millään ei bloggerin haku suostunu löytää parempia). Kyseisessä leffassa siis Saksa voitti toisen maailmansodan ja Britanniasta tuli totalitaarinen valtio. Yksi sorrettu, ja siksi maskia pitävä ihminen aikoo tehdä muutoksen, ja loppu näyttää, miten muutoksen tekijöillä ei ole väliä, sillä he ovat kansan syvät rivit. Aika idealistinen ehkä joo myönnän, mutta mieltä ylentävä silti!
Zapatistojen ensimmäinen Encuentro (tapaaminen) vuonna 1996 keräsi tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa, ja heidän johtajansa puhe oli ajankohtainen ja koskettava. Tässä osa:
"Let us introduce ourselves.
We are the Zapatista National Liberation Army.
For 10 years, we lived in these mountains, we built an army.
Below, in the cities and plantations, we did not exist.
Our lives were worth less than those of machines or animals.
We were like stones, weeds in the road.
We were silenced.
We were faceless.
We were nameless.
We had no future.
We did not exist.
For the powers that be, known internationally by the term 'neo-liberalism', we did not count, we did not produce, we did not buy, we did not sell."
Zapatistat haluavat oikeuksia unohdetuille ihmisille Meksikossa, jossa rahat menevät pääasiallisesti suurten yritysten taskuun ja paikallisille ei jätetä juuri mitään. Silti heitä vainotaan valtion toimesta. Aivan kuten yksittäisiä ihmisiä vainotaan sen takia, että he tahtovat eri asioita kuin muut. Heteroseksuaalisuudesta on tullut oletusarvo tässä maailmassa, ja kaikki siitä poikkeava leimautuu välittömästi. Silti taistelu oikeuksistaan on tärkeää, vaikka varmasti äärettömän rankkaa. Kuten meille 99%:lle, niin kuin Occupy-liikkeen banneri sanoo. Olemme enemmistö vailla todellista valtaa, maailmassa jossa rikkain prosentti omistaa yli puolet kaikesta, rikkaimmat 200 ihmistä lähes puolet. Mutta koko ajan näemme ihmisiä, jotka kysyvät itseltään, tätäkö minä haluan, ja kyseenalaistavat kaiken mihin ovat uskoneet. Jopa omat unelmansa. Se on rohkea päätös. Mutta se on pakko tehdä, koska jokainen joka ajattelee: ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa, joutuu kysymään itseltään: onko minulla voimia tähän? Ehkä ei yksin, mutta yhdessä. Muutos ei ole pelkästään hyvästä, se on myös välttämätöntä. Itseään unohtamatta. Päätän tämän postauksen toiseen hienoon mietelauseeseen, ja toivottavasti se herättää teissä yhtä paljon ajatuksia kuin minussa:
Let go of the past and go for the future. Go confidently in the direction of your dreams. Live life you imagined. – Henry David Thoreau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti