Suomessa

Mietin pitkään, laitanko otsikoksi 'Suomessa' vai 'kotona'. Olen lopultakin Suomessa, mutta tämä ei tunnu enää kodilta. Kaupungille oli ilmestynyt pari uutta kauppaa, pari taloa oli valmistunut. Kaikki on ennallaan, ja siksi kontrasti tuntuu todella isolta, koska itse on muuttunut niin paljon. Toissa-aamuna kävelin North Bridgeä viideltä aamuyöllä, mietin miten tämä kaupunki on nyt kotini. Päivällä vietin yhdeksän tuntia Amsterdamissa, outoa kun reissaaminen ei edes tunnu niin ihmeelliseltä enää. Amsterdamkin oli jo tuttu, tulomatkalla jään vielä kolmeksi yöksi. Huhtikuussa lähden Lissaboniin. Ehkä koko maailma on kotini. Oli miten oli, entiseen ei ole paluuta. Tänne en enää osaa asettua.

Lempirafla Damissa

Olo parin tunnin yöunien jälkeen. Oikeastaan oon nukkunu jo monta viikkoa huonosti.

Minun pitää tuntea kuuluvani johonkin. Viimeiset viikot ennen joulua hyvin pitkälti tuhosivat kaiken sen mihin tunsin kuuluvani, jonkun etäisen ja epätoivoisen illuusion siitä että elämässäni olisi jotain jatkuvuutta, että kaikki ei olisi jatkuvassa muutoksessa. Amsterdamissa tunsin itseni todella irralliseksi, lähes vieraassa kaupungissa tuntemattomien keskellä maailma tuntui lohduttoman isolta ja piittaamattomalta. Miljoonille ihmisille joulu on jotain aivan muuta kuin rauhan ja välittämisen aikaa. Vanhemmat ovat surullisia koska heillä ei ole rahaa tarjota lapsilleen lahjoja eikä kallista jouluruokaa, toisaalla lapset lohduttavat toisiaan vanhempien ollessa koko joulun humalassa. Toisaalla lapset saavat kymmeniä lahjoja eivätkä osaa edes olla kiitollisia. Elämä on järkyttävän epätasa-arvoinen lahja. Kipu on aina läsnä.

Vuodessa olen tullut todella pitkän matkan, ja vaikka näennäisesti kaikki on kuten ennenkin, mikään ei ole ennallaan. Kaikesta huolimatta toivotan hyvää ja rauhallista Joulua kaikille!