Teetä

Tänään, kun ulkona tulee taas vettä vaakatasossa ja on kylmä, ajattelin puhua jostain, joka on ollut olennainen osa elämääni jo useamman vuoden ajan. Enkä ole yksin. Tee on maailman juoduin juoma heti veden jälkeen, ja ympäri maailmaa on kehittynyt toisistaan eroavia teekulttuureja, joilla kaikilla on vuosisatoja vanhat perinteet. Kiinassa ja Japanissa nämä perinteet ovat todella syvästi sidoksissa jokapäiväiseen elämään, koskaan ei ole liian kiire pysähtyä nauttimaan hyvälaatuisesta vihreästä teestä, ja teen ympärillä on eräänlainen henkinen aspekti, todella erilainen kuin länsimaissa. Arabimaissa vahva musta tee mintulla maustettuna kuului oleellisena osana beduiinien karavaanivaelluksille, kun illaksi pysähdyttiin keskelle valtavaa hiekka-aavikkoa tarinoimaan nuotion ympärille ja polttelemaan vesipiippua. Venäjällä taas tee oli kiehtova ylellisyystuote idästä, tsaarien yksinoikeus.

Itsehän inhosin teetä nuorempana, ajattelin että kuumaa vettä joka maistuu haaleasti jollekin kitkerälle, enkä siksi ollut vaivautunut sitä vuosiin maistelemaan. Sattuma, tai pikemminkin vahinko johdatti minut teen ääreen näihin aikoihin kolmisen vuotta sitten.

En juo kahvia kuin todella harvoin, ja erään kerran kahvilassa ollessani erehdyin pannusta ja kaadoin vahingossa mustaa teetä kuppiini (olivat yllättävän samanvärisiä). Ajattelin, että menköön nyt tämän kerran, mutta yllätyksekseni se olikin todella hyvää. Siinäpä se pieni ero, jota en aiemmin koskaan ollut päässyt todistamaan. Pussitee on rehellisesti sanottuna paskaa, kaikki maistuu melkein samalta, ja ihan syystäkin, irtoteen lajittelussa verkon läpi tippuneesta pölystä ja murusista tehdään pussiteetä (valmisröökit tehdään samalla tavalla btw), ja kokonaiset ja parempilaatuisemmat kuivatut lehdet käytetään irtoteenä, jota täällä kahvilassa luonnollisesti oli tarjolla. Joululahjaksi sain vedenkeittimen ja muistaakseni melkein toistakymmentä erilaista teelajiketta plus todella hyvän kirjan teen historiasta ja erilaisista kulttuureista. En ole koskaan lämmennyt länsimaalaisille ihmeellisille teesekoituksille, jossa on viittä eri hedelmää tai makua tjsp. Parasta on mahdollisimman autenttinen irtotee, maustamaton vihreä tai valkoinen tee, luonnollisesti jotain hyvälaatuista, tuntuu että saa olla osa jotain suurempaa ja vuosisataista historiaa. Vihreän teen makuun tottuu parin kerran jälkeen, ja sen jälkeen ei muuta tee mielikään, sen juominen on niin raikas ja puhdistava kokemus. Parhaimmillaan join 5-6 (isoa) kuppia päivässä, nykyään 2-3, mikä on ihan riittävästi mielestäni. Suomalaiset kahvinystävät miettivät että miten voin juoda aamulla jotain lähes kofeiinitonta, itse asiassa enemmänkin rentouttavaa kuin piristävää. Siitä tulee hyvä olo.

Tältä näyttää teehylly tällä hetkellä. :)

Brittiläinen teekulttuuri on kyllä pettymys, edes isoissa supermarketeissa ei näy muuta kuin pussiteetä, ja irtoteetä saa metsästää jostain ihan muualta. Whittard on kiva ketju joka myy perusteelajikkeita hyvään hintaan, täällä on myös sen niminen kauppa kuin eTeaket, joka muistuttaa paljon yhtä ihanaa teekauppaa Amsterdamissa, ja sieltä löytyy paljon tosi hyvälaatuisia (tosin kalliita) teelaatuja. Mutta olen tässä suhteessa nautiskelija, maksaahan ihmiset Moccamastereistakin törkeitä hintoja vaan sen takia, että sillä saa (toisten mielestä ei edes saa) parempaa kahvia kuin tavallisella keittimellä. Kun täällä opiskelijabudjetilla kituuttaa niin on kivaa kun on edes joku asia missä voi luksustella hyvällä omallatunnolla, ja mistä ei luopuisi mistään hinnasta.