Matkalla/Vuosi 2012

Istun Lontoon Heathrown kentällä. Istun täällä aamukuuteen asti, kunnes lennän Tukholman kautta Helsinkiin, josta matkaan reilut kuusi tuntia täydessä junassa kohti pohjoista. Kuvittelin, että tenttien jälkeen saisin hengähtää, mutta ei. Viimeinen tentti minulla oli tänään. Tänään sain kuitenkin lisää syitä, miksi rakastan Britanniaa. Lensin ensimmäistä kertaa British Airwaysilla, enkä tiedä sattuiko minulle vain hyvä 'cabin crew' vai onko palvelu aina näin hyvää (vai johtuuko se siitä etten ole käyttänyt muita yhtiöitä kuin Ryanair, Easyjet tai Norwegian aikakausiin). Joka tapauksessa, stuertti heitti tosi hyvää läppää ja palvelu oli kaikin puolin parasta mitä koskaan olen saanut lennolla. Maassa rullaillessa stuertti piti vielä hauskan puheen, jossa toivotteli hyviä jatkoja itse kullekin, ja joidenkin taputtaessa puheen jälkeen hän kuittasi: 'oh thanks for that, but please don't stand up yet'. Olen myös ensimmäistä kertaa Heathrowlla, enkä ole missään muualla nähnyt tolppia, joissa pystyy lataamaan puhelimensa/läppärinsä ilmaiseksi. Minulla on myös brittiläinen nettitikku käytössä, ja penkki toimii hyvin hiirimattona. Saattaa olla, etten innostukseltani jouda nukkumaan. Nyt on aikaa pohtia asioita.
            Toinen rakastettava asia on Lontoo (taas kerran). Ennen laskeutumista lensimme laajassa kaaressa matalalla öisen London Cityn yltä, ja voin rehellisesti sanoa, että hyvin harvoin silmäni ovat päässeet todistamaan jotain yhtä kaunista, kuin silmänkantamattomiin levittäytyvä öinen metropoli, jonka keskellä kohoavat lasiset pilvenpiirtäjät, ja jota halkoo Thames. Onneksi en ole ainoa tästä inspiroitunut, tästä löytyy lisää Jason Hawkesin ottamia valokuvia, jotka tekevät mielestäni hyvin oikeutta Lontoon kauneudelle. Elämä on kaunista.

Kolmas asia on tietenkin Edinburgh. Kevät ja kesä minulta löytyvätkin jo, ja syksy jatkoi samaa trendiä, joka alkoi jo talvella: tämä on elämäni paras vuosi. Syksy sisälsi paljon epävarmuutta, itsensä ja elämän kyseenalaistamista ja itsensä etsimistä ja hukkaamista. Elämää ei voi nähdä ennalta, nyt olen eri ihminen kuin uskoin olevani, syksy täynnä tapahtumia joita en osannut odottaa kokevani. Syksy sisälsi elämäni onnellisimmat ja onnettomimmat hetket. Ennen kaikkea nyt tunnen olevani elossa, uskallan heittäytyä ja laittaa itseni alttiiksi voidakseni saavuttaa asioita, joista olen uskaltanut hädin tuskin unelmoida. Minä elän löytääkseni ihmisistä hyvyyttä, luottamusta, välittämistä, rauhaa ja rakkautta. Toivotaan, että ensi vuosi tuo lisää kaikkia näitä asioita. Kohta on aika palata hetkeksi 'toiseen' elämääni, maahan joka tuntuu hyvin kaukaiselta, joka on kuin toisesta maailmasta. Olen matkalla kotiin.