keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Haaste

En yleensä tartu tämmöisiin, mutta jos nyt tämän kerran. Vastaanotin haasteen, ja aion siis kertoa kahdeksan aika randomia juttua itsestäni.

1) Suomessa ollessani en tykännyt nimestäni, koska se kirjoitettiin kaikkialla Tuula tai Ulla. Ymmärrän että tämä on outo nimi, meitä on joku reilu sata Suomessa ja melkein kaikki Lapissa, mutta oikeesti pitääkö sen olla väärin virallisissakin papereissa, kuten koulujen hyväksymiskirjeissä kun hain yläasteelle, lehdessä (voitettiin Raamattuvisa ala-asteella lol!) yms. Helsingin yliopistosta tuli vielä tänä syksynä kirje mun tulevilta tutoreilta (oon siellä olevinani läsnäolevana) jossa olin Ulla. Olis ollu tutoreille hauska yllätys että tällä Ullalla on parta. Vielä ku kasvatin pitkiä hiuksia ala-asteella, jotkut luulikin tytöksi nuorempana. Siks varmaan kasvatin viikset yläasteella, hah. Täällä oon vaan Uula ja se on ihan yhtä outo kuin muidenkin ulkomaalaisten nimet, tavallaan mukavaa ettei leimaudu heti nimensa takia.

2) Kasvatin pitkät hiukset, koska kolmosluokalla kävin parturissa ja mut parturoi joku venäläinen parturiopiskelija. Sanoin sille että lyhennä pari senttiä niin se jätti pari senttiä. Traumatisoiduin siitä sitten kovasti, ja siitähän se idea sitten lähti. Tältä näytin lukion ykkösellä:


Armeijassa hiukset lähti turhaan, kun totesin hyvin äkkiä että tämä on vähän turhan nolo paikka täysjärkiselle ihmiselle. Nyt ne kuitenkin kasvaa hyvää vauhtia takaisin ja aion jatkaa niiden kasvattamista, kunhan saisin päätettyä että mitä niille tekis. Itse asiassa tässä yks kiinnostava idea:


3) Haluaisin siis rastat, ja läväreitä ja tatskoja. Yks tatska jo löytyykin:


Tykkään siitä kovasti, ja sillä on tosi moniulotteinen ja syvällinen merkitys mulle, kuten haluaisin kaikilla muillakin tatuoinneilla olevan. Todennäköisesti luontoaiheisia ja syvällisiä kuvia ilmestyy jatkossa iholle. Muutenkin syy hiusten kasvatukselle ja kaikelle tälle on varmasti siinä, että haluan murskata stereotypioita. Ihmisillä on tietty käsitys tatuoiduista, lävistetyistä rastatyypeistä, ja se käsitys ei osu yhteen sen kanssa mitä mulla on suunnitelmissa. Haluan yllättää ihmiset, saada ne haastamaan omat ennakko-oletuksensa. Olis hauskaa tehdä väitöskirjaa sitten vuosien päästä ja kulkee seminaareissa ja opettaa rastat päässä. Yläasteella ja lukiossa oli jo tarpeeksi hauskaa, harva tiesi että mulla oli lukiossaki melkein 9,5 keskiarvo, siksi vaan etten 'näyttäny' siltä kuin mulla vois olla.

4) Matkustus on mun juttu. Haluan nähdä kaikkia aitoja kulttuureja. Siksi tässä lähialueilla oon kiinnostunu eniten mm. Portugalista ja Marokosta. Miksi? Koska en tiedä niistä kovin paljoa. Turhaa mennä lomalle paikkaan jossa kohtaa samanlaisen kulttuurin kuin mikä kotona odottaa, ei siinä opi mitään uutta. Yemen olis myös tosi mielenkiintoinen, siellä kohtais jotain täysin mulle vierasta.

Lissabon
Sa'na, Yemen
Haaveilen myös maailmanympärimatkasta. Lentoreilikortti on tosi halpa, liekö jotain 1800€ edelleen, sillä sais viis pysähdystä käytännössä missä tahansa. Nepal, Andit, Afrikan aavikot, kaikki semmonen kiinnostaa kovasti. Olis uskomatonta matkata karavaanin mukana Saharassa ja pysähtyä kaikissa vanhoissa arabikaupungeissa keskellä aavikkoa, niissä monissa on järjettömän pitkä kulttuuriperinne, esim länsi-Saharassa on yks kaupunki jossa on ollu yliopisto yli tuhat vuotta ja siellä oli aikansa taidokkaimmat tähtitieteilijät satoja vuosia sitten. Olin kuuntelemassa yliopistolla Timothy Allenia pari kuukautta sitten, tyyppi on käyny kaikkialla kuvaamassa mm. BBC:n mukana, ihan mieletöntä! Tekisin mielelläni siitä ammatin.



5) Luonnonsuojelu ja vapaaehtoistoiminta on myös lähellä sydäntä, voisin hyvinkin viettää yhden jos toisenkin kesän jossain norsujen hoitokodissa tai rakentamassa kouluja Afrikassa tai Aasiassa. Rahalla on mulle hyvin vähän merkitystä, kunhan sitä löytyy niin että toimeentulo on turvattu. Rahan merkitys on aivan liian suuri, kapitalismin ylipäätään. Oon aika anarkistinen luonne, olisin valmis olemaan näkyvästi esillä ja seisomaan omien aatteideni takana, esimerkiksi Greenpeacessa. Politiikkaan en usko ollenkaan, ja varsinkin tämä 'post-war time' on niin keinotekoinen termi. Yhdysvallat on ollut avoimessa konfliktissa 26 maan kanssa toisen maailmansodan jälkeen, mikä sodanjälkeinen aika tämä on olevinaan. Politiikka on oikeuttanut jollain tavalla senkin.

6) Kaikki tämä yhdistettynä siihen, että ajattelen aivan liikaa, aiheuttaa monesti suunnatonta stressiä ja ahdistusta, kun tuntuu että täällä on kaikki niin väärin. Ihmiset vaan ostelee ja kuluttaa hyvällä omallatunnolla sitä mitä jotkut köyhät valmistaa, ja mistä ne köyhät myös hankkiutuu eroon meidän puolesta. Guiyu on maailman suurin elektronisen jätteen kaatopaikka Kiinassa, siellä työskentelee arviolta 150 000 ihmistä purkamassa elektronista jätettä (telkkareita, vanhoja kännyköitä yms.) joita länsimaista tuodaan sinne laittomasti 100 rekkalastia päivässä. Mutta kun minä tarvitsen uuden kännykän, enkö tarvitsekin? Mielestäni ihminen ei tarvitse rahaa kuin ruokaan ja asuntoon.


7) Tykkään luonnosta, koska mun isä on biologi ja kävin aina pienenä isän kanssa mukana sen työreissuilla, kun se kävi rajaamassa liito-oravien suojelualueita Kainuun korvissa. Siinä samalla innostuin luonnonsuojelusta, ja luonnosta onkin mun mukavimmat lapsuusmuistot, kuten kun mentiin kantohangilla kevättalvella hiihtämällä jonkun suon poikki lähellä Venäjän rajaa ja istuttiin nuotiolla, ja oli ihan hiljaista. Meidän mökilläkin on täysin hiljaista, ei kuulu autojen tai ihmisten ääniä, kestää aikansa tottua siihen koska se taustamelu on yleensä aina läsnä. Se on tietenkin todella rauhoittavaa. Ristiriitaisesti tykkään myös megakaupungeista, siinä ajatuksessa on jotain hurjaa että vois asua kaupungissa, joka voi olla yli sata kilometriä halkaisijaltaan.

8) Mitäs tähän viimeiseksi. Oon aika vähään tyytyväinen, jos tämä maailma jatkaa menoaan tähän suuntaan niin voisin muuttaa vaikka Nepalin vuoristoon maanviljelijäksi saavuttaakseni mielenrauhan, palata niin sanotusti perusasioiden ääreen. Elämä on loppuunsa kovin simppeliä, ja voisin elää ilman teknologiaa ja tietoa maailman tapahtumista, koska eikö tieto kuitenkin lisää tuskaa?


Kiitokset haasteesta! En tiedä ketä haastaisin, mutta jos joku kokee tämmösen omakseen niin on hyvä ja tekee. :)

3 kommenttia:

  1. Hienoja ajatuksia. :) Oletkos suunnitellut erikoistuvasti matkailumaantieteeseen? Silloin nimittäin saisit varmaan aika helposti liitettyä tuollaiset reissusuunnitelmat gradun tekoon, kun kiinnostusta kuullostaa löytyvän. :)

    VastaaPoista
  2. Arabimaissa on kyllä mielenkiintoista ja niin erilaista kuin missään muualla, haluaisin itse Alexandriaan ja sitä kautta Kairoon mutta harmi kun Alexandriaan ei ole suoria lentoja..
    ne turistikylät ei kiehdo yhtään, niissä on länsimaistunutta porukkaa jotka kauppaa romua väkisin, lomasta pitää saada irti jotain aivan muuta

    VastaaPoista
  3. Katri: luulen että saisin liitettyä nuo suunnitelmani johonkin kulttuurimaantieteelliseen juttuun, tai luultavasti jo mun human geographyn viimeisen vuoden kandiin. kamalan vaikeeta miettiä jatkokoulutusta kun täällä voi suorittaa ylemmän tutkinnon ihan mistä tahansa, eli tuota vois käyttää myös sosiaaliantropologiaan jos se alkais kiinnostaa vielä lisääntyvissä määrin.

    Susanna: niin totta, se että käydään alanyassa tai ibizalla vuodesta toiseen ja ostetaan aina samaa rojua tuliaisiksi, yhh. Tai oltiinpa missä tahansa, mutta jos siellä vaan sitä turistikatua kävellään ja käydään vähän jossain sivummalla etsii aitoa kulttuuria sillon ku ei olla rannalla ottamassa aurinkoa, niin ei sitä kyllä voi sanoa edes matkailuksi, enkä minä siihen rahaani laittais.. alexandria olis tosi hieno kaupunki, järkyttävän vanha historia ja kulttuuriperinne. Jordanian Petrassa haluaisin käydä kans.

    VastaaPoista