Fiilistelyjä ja kummasteluja

Alkaa joululoma jo hiljalleen tunkeutua ajatuksiin, vaikka ei ihan vielä tarvitsisi. Lennot on tosiaan jo varattu, kiitokset Ryanairille siitä ettet lennä Tampereelle tänä talvena, tuli _hieman_ suunniteltua kalliimpi reissu. Mutta päästäänpähän huilaamaan melkein koko päivä Damissa ennen jatkolentoa ja yöjunamatkaa Helsingistä pohjoiseen, ja sattumalta yks luokkalainen on samaan aikaan Damissa odottamassa omaa jatkolentoaan, vuhuu. Eipä taida olla kotipuolessa asiat pahemmin muuttuneet, siksi onkin jännää nähdä millä tavalla itse kokee ne kulmat nyt sitten kuukausien poissaolon jälkeen. Kaksi viikkoa on ihan siedettävä aika olla Suomessa, en tiedä kuinka kauan pidempään haluaisinkaan, talvikin kun on ja kaikkea. Ja kuitenkin sieltä lähdölle oli syynsä: ei niinkään se, että olisin tullut tänne koska en päässyt Suomeen opiskelemaan (btw Helsingin yliopistossa on mulle paikka) ja haluaisin palata Suomeen opiskeluiden jälkeen, vaan se, että muualla on parempi. Enkä väitä että täällä asiat olis jotenkin paremmalla mallilla yhteiskunnallisesti yms, täällä vaan tuntuu paremmalta. 

Sitkeesti aallonmurtajassa kiinni

Eilen käytiin meren rannalla ihailemassa auringonlaskua, marraskuun puoliväliksi on edelleen tosi lämmin, olin t-paidassa ja ohuessa kesätakissa. Siitä suuntasin luennolle ja kuvailin vähän pimenevää kaupunkia ja (täysi?)kuuta, joka loimotteli taivaalla.

värit kohdillaan

nams. :3

Kaupunki on kauneimmillaan siihen aikaan kun on lähes pimeää ja taivaalla näkyy vielä vähän sinistä ja ensimmäiset tähdet alkaa syttyä taivaalle. Matka jatkui tuttua reittiä ja hauska yksityiskohta on, että yliopiston edustalla Bristo Squarella on aina iltaisin paljon skeittareita, ja on vaikea olla haistamatta sitä miten yrtti käryää skeittariporukoissa. Kukin tavallaan, suvaitsevaisuus on täällä ainakin ihan eri mallilla kuin Suomessa. Tunnen Suomessa ihan liikaa rasistisia ja ahdasmielisiä ihmisiä, joita luonnollisesti turhan homogeenisissä (tahaton sanaleikki, hehe) yhteisöissä kasvaa ja kehittyy, varsinkin kun yleinen mielipide on mikä on. Etelä-Saksassa (vahvaa uusnatsien kannatusaluetta) jo huomasi miten halveksuvasti jotkut paikalliset katsoivat, varsinkin ne vaaleatukkaiset ja sinisilmäiset arjalaislapset. Itsehän en meinannut saada edes majapaikkaa, kun koululaiset ja vanhemmat vierastivat pitkähiuksista ja parrakasta prätkäilijämuusikkoa. Rento Berliinistä kotoisin oleva opettajapariskunta onneksi majoitti lopulta.

Täällä altistuu ennakkoluuloille joka päivä, ollaanhan täällä maahanmuuttajia. Suomeen en kyllä tietoisesti olisi muuttanut jos olisin muualta kotoisin, tuskin olisin kestänyt näinkään kauaa. Mutta sepä taas näistä pohdiskeluista tälle illalle, nyt valmistautumaan lähtöön, tänään nimittäin Camo & Krooked heittää setin Bongo Clubilla, ja ne oon halunnu nähdä jo jokusen vuoden ajan. Viikonloppuja teillekin!