No niin, nyt tulee se 'asiapostaus', kun aihekin löytyi. Tiedättekö, kuinka sitä luulee (tai ainakin toivoo) ihmisten kypsyvän vanhetessaan. Varsinkin täällä, kun koulu on olevinaan niin hyvä ja ihmiset vaikuttaa tosi älykkäiltä, sitä ihan tosissaan kuvittelee päässeensä eroon kaikesta epämääräisestä paskanpuhumisesta ja muista ala-asteella harrastetuista tosi lapsellisista hommeleista. NO VAN EI. Olen tottunut siihen, että ihmisillä on minusta mielipide, joka yleensä perustuu ihan vain jo yleiseen habitukseeni, ja minua ei kiinnosta jos joku ei sen takia halua edes tutustua minuun, saatika ehkä muuttaa mielipidettään (jokainen minuun tutustunut muuttaa mielipidettään minusta). Se on minulle myös hyvä mittari, jolla erotan tutustumisen arvoiset (ennakkoluulottomat) ihmiset muista. Jos minua kiinnostaisi muiden mielipide, en näyttäisi tältä. Ja minulle saa sanoa suoraan mitä mieltä on minusta, minä en siitä suutu vaan sanon takaisin että selvä, sinulla on oikeus olla tuota mieltä, ja sinulla on varmasti omat syysi sille. Mutta siitä minä en tykkää, että joku istuu heittämässä läppää minun kanssani kuin ei mitään, ja sitten käytännössä samaan aikaan alkaa muista lähteistä kuulua että sitä ollaan menty huutelemaan aika ilkeitä asioita, ihan vain omaa kateuttaan ja katkeruuttaan.
JA VOI HELVETTI MINKÄLAISISTA SYISTÄ IHMISET JAKSAAKAAN JAUHAA PASKAA.
Miksi minun asiani ovat äkkiä yhteisiä asioita, miksi kaikki kuvittelevat että heillä on oikeus jollain tavalla puuttua täysi-ikäisten, itsenäisten ihmisten toimintaan ja varsinkin osoitella että hei ei kannattaisi tehdä noin, varsinkaan jos kyseiset henkilöt eivät ole minua edes koskaan tavanneet. Jokaisella on jälleen toki oikeus sanoa oma mielipiteensä, mutta mikä siinä on ettei sitä sitten kyetä sanomaan kasvotusten. Kasvattakaa kivekset ja tulkaa keskustelemaan. Kaksinaamaisuus on eräs maailman säälittävimmistä asioista, todella selkärangatonta toimintaa. Muistin myös, miksi tiiviit porukat voivat olla niin perseestä. Jokainen juttu leviää TODELLA nopeasti, ja sen tietävät kaikki, mutta kukaan ei uskalla sanoa ääneen. No, en siis minäkään. Virallisestihan minä en tiedä mistään mitään ja aion olla kuin en tietäisi mitään niin kauan kunnes jollain on lopulta munaa tulla kysymään face-to-face. Itse asiassa tutustumisen ja luottamisen arvoiset ihmiset ovat niitä, jotka tulevat itse kysymään että mistä helvetistä tässä on oikein kyse tai sanomaan että hei tiesitkö että tällaista juttua on liikenteessä. Joku tosin voisi siinä samalla kertoa minullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti