Kevätlukukausi (myös ennennäkemättömiä kuvia)

Sebastian muutti takaisin Tanskaan tänä aamuna, näin aikainen lähtö tuli täytenä yllätyksenä, kuulin siitä pari tuntia ennen kuin Sebastianin kyyti kurvasi pihaan. Myös sen aiheuttama tunteellisuus tuli täytenä yllätyksenä. Jos en olisi tavannut Sebastiania tammikuussa, en asuisi nykyisessä kämpässäni, enkä tuntisi puoliakaan kaikista huipuista tyypeistä jotka olen tavannut, mulla tuskin olis rastojakaan. Kaiken kaikkiaan olen Sebastianille velkaa elämäni parhaan vuoden, sillä siltä tämä alkanut vuosi kaiken kaikkiaan alkaa vaikuttaa. Pakko saada purkaa tämä. Mutta ei mennä asioiden edelle.

Ennen paluuta Ediin tammikuussa pysähdyin Amsterdamissa siskoni luona päivittämässä vähän elämäni realiteetteja. Kaikki oli nollattu, uusi alku oli kylmä tosiasia. Ja kuten kaikki 'pakolliset' asiat, tähänkin oli vaikea suhtautua, sitä kun ihmismieli on kovin muutosvastainen. Mutta kuten kaikki pakolliset asiat, tässäkään ei ollut valinnanvaraa.

Edinburgh on kaunis kaupunki. Hyvin ainutlaatuinen. Hienointa täällä ovat kuitenkin ympäri maailmaa tulleet ihmiset. Tapasin Sebastianin Scandinavian Societyssa tammikuun ensimmäisessä tapaamisessa, ja tuntemattomasta syystä kävi ilmi, että he haluavat kämppiksen, ja minä taas halusin pois asunnostani.

Tiesin jo ennen käyntiä uudessa asunnossani, että aion ottaa sen. Asunnossa käytyäni tiesin, että siitä tulee minulle koti.

Mitäs tässä keväällä? Tein monia asioita, jotka ovat odotuttaneet itseään, ollen aina niitä jotka tehdään 'sitten jonain päivänä'. Milloin olisi parempi aika kuin nyt? Liityin sohvasurffareihin ja tapasin sen kautta huippua porukkaa, otin huulikorun ja laitatin rastat, kävin bileissä ja mielettömillä keikoilla, joista viimeisimpänä Ladyhawke vappuna Sallan kanssa. Jopa legendaarinen opiskelijaklubi The Hive on nyt nähty. Olen matkustanut yksin ja tavannut mielettömiä ihmisiä myös sitä kautta. Jos jotain kadun niin sitä, kun ennen kaduin asioita ihan liikaa! Ensi syksynä jatkan asumista uudessa asunnossa toisen kämppikseni Martinin kanssa uusien seikkailujen kera. Olo alkaa olla melko haikea, torstaiaamuna Suomi kutsuu. En ole vielä päättänyt, kirjoitanko blogia kesällä, saattaa olla etten kirjoita, tuntuu että siellä tuskin tapahtuu mitään uutiskynnyksen ylittävää. Helpompi olisi sitten syksyllä summata kesän kohokohdat. Senkin näkee sitten myöhemmin. Moni asia on edelleen ihan auki. Joka tapauksessa hyvää alkavaa kesää kaikille!